Uutinen

Ammattimainen varainhankinta lisääntyy

Suomalaisten järjestöjen varainhankinta on moniin muihin maihin verrattuna vielä lapsenkengissään. Ala muuttuu kuitenkin koko ajan ammattimaisemmaksi. Muutamalla isolla järjestöllä on jo pitkät perinteet varainhankinnassa, mutta nyt ovat myös keskikokoiset järjestöt heränneet kehittämään varainkeruuta.
Sini Kuvaja
7.8.2004

 

Kuva: Greenpeace on hyvä varainhankkija. (Kuvaaja: Iiro Törmä)
Tommi Koivula etsii Greenpeacelle lahjoittajia, jotka haluavat sitoutua kuukausittaisen tukimaksun veloittamiseen suoraan tililtä.
 

"Kehityssuuntaa myös kritisoidaan etenkin pienissä järjestöissä. Rahan kerääminen vaatii investointeja, joihin pienillä järjestöillä ei riitä resursseja", kuvaa KEHYS ry:n pääsihteeri Rilli Lappalainen, joka kouluttaa järjestöjä varainhankintaan Kepan kursseilla.

Varainhankinnan ammattimaistuminen ei kuitenkaan välttämättä kovenna kilpailua rajallisista resursseista.

"Kun yksi järjestö saa lisää kannattajia, nämä lahjoittavat todennäköisemmin myös johonkin toiseen kohteeseen", Lappalainen arvioi.

Lappalainen ehdottaa, että järjestöjen kannattaisi useimmiten yhdistää voimavarat ja tehdä yhdessä suuria keräyksiä. Silloin saadaan suurempi hyöty pienemmällä panoksella ja myös lisää tiedotuskanavia. Yhteistyöstä olisi hyötyä myös julkisten avustusten hakemisessa esimerkiksi EU:lta.

Myöskään järjestön sisällä ei kannata hajottaa voimavaroja liian moneen suuntaan.

"Jos järjestöllä on hyvä, toimiva varainkeruutapa, kannattaa keskittyä sen hiomiseen. Kymmenen erilaista varainhankintakeinoa ei hyödytä mitään", Lappalainen neuvoo.

Mielessä ihmiset, ei raha

"Varainhankinnassa on kyse ihmisistä. Se ei ole koskaan vain rahan nyhtämistä euronkuvat silmissä", korostaa Planin ohjelmajohtaja Marja Jörgensen.

Varainhankinnan erottaa markkinoinnista tukijajoukon sitouttaminen. Jörgensenin mukaan varainhankinta on järjestön ytimeen menevää toimintaa: tukijoille on viestittävä miksi järjestö on olemassa. Tuki voi olla rahan lisäksi myös esimerkiksi vapaaehtoistyötä.

Suomen kaltaisissa maissa, joissa väestö vanhenee, yksi yleistyvä tukimuoto on testamenttilahjoitus. Monet iäkkäät ihmiset haluavat antaa ainakin osan omaisuudestaan yleishyödylliseen toimintaan.

"Silloin on luonnollista, että nämä ihmiset ajattelevat järjestöä, johon heillä on ollut jo pitkä lahjoittajasuhde. Isoissa järjestöissä saattaa olla palkattu työntekijä luomassa sitouttamisohjelmaa testamenttilahjoitusten saamiseksi", Jörgensen kuvaa varainhankinnan kansainvälisiä uusia painotuksia.

Varainkeruun vastuu

Lappalaisen mukaan varainhankinta voi kääntyä myös itseään vastaan, jos se ei noudata järjestön arvoja. Esimerkiksi auto pääpalkintona ympäristöjärjestön arpajaisissa herättää helposti kysymyksiä ja kritiikkiä.

Ylipäänsä varainkeruulta puuttuu Suomessa eettiset säännöt. Sellaiset aiotaan kuitenkin laatia vasta perustetussa varainhankinnan yhteistyöorganisaatiossa nimeltä Vastuullinen Lahjoittaminen (VaLa). Pelisäännöille on tarve, sillä vaikka Suomi onkin maailman vähiten korruptoitunut maa, myös täällä on väärinkäytöksiä, ja ikävät yksittäistapaukset syövät uskottavuutta koko alalta.

Jörgensenin mukaan vastaava eettinen järjestelmä toimii Ruotsissa hyvin. Se pudottaa pois esimerkiksi sellaiset järjestöt, joiden tuloista 80 prosenttia menee varainhankintaan.

Yhteistyötä tarvitaan muuhunkin. Järjestöt aikovat vaatia yhdessä verohelpotuksia lahjoittajille, niin yksityisihmisille kuin yrityksillekin. Monissa Euroopan maissa valtio kannustaa yrityksiä verohelpotuksin sitoutumaan yleishyödylliseen toimintaan.

"On kaikkien hyöty, että järjestöt hankkivat varoja eettisesti ja ammatillisesti oikein. VaLa on yksi mahdollisuus taitojen kehittämiseen kaikille, ei vain isoille ammattimaisille järjestöille", Jörgensen korostaa.