José Claudio Ribeiro da Silva ja Maria do Espírito Santo da Silva olivat Kepankin pitkäaikaisia yhteistyökumppaneita.
Kuva:
CNS:n arkisto
Uutinen

Amazonasin etulinjan terrori jatkuu Parássa

Metsien suojelu koitui kuminkerääjien liiton paikallistason johtajien kohtaloksi. Parán osavaltiossa on viimeisen 25 vuoden aikana murhattu lähes tuhat maattomien ja maatyöläisten liikkeiden johtajaa.
Mika Rönkkö
26.5.2011

Palkkamurhaajat tappoivat tiistaiaamuna Brasilian kuminkerääjien kansallisen liiton CNS:n ruohonjuuritason johtajat José Claudio Ribeiro da Silvan ja Maria do Espírito Santo da Silvan Parán osavaltiossa Marabassa.

Pariskunta Zé Claudio ja Maria olivat molemmat Praialta-piranheiran keräilysuojelualueen asukasyhdistyksen koordinoijia ja alueen ammattiyhdistysliikkeen johtajia, jotka tunnettiin alueella sademetsien ja niiden perinteisten asukkaiden äänekkäinä puolustajina.

Zé Claudio ja Maria hoitivat 20 hehtaarin metsäistä keräilytilaa Tucuruin-järven rannalla. He saivat elantonsa pääasiassa Pará-pähkinöiden ja andiroba-öljyn keräilystä.

Suomessakin useaan kertaan vieraillut Atanagildo Matos, Parán osavaltion keräilijöiden yhdistyksien koordinaattori, kertoo lehtihaastatteluissa, että "Zé Claudion ja Maria olivat liikkeellä maastoautollaan tiistaiaamulla Nova Ipixunan kiistellyllä alueella, kun he kello seitsemän joutuivat väijytykseen pienen joen rikkinäisellä sillalla. Kun Zé Claudio astui autosta ulos, pistoleirot ampuivat hänet kylmäverisesti ja murhasivat Marian auton sisään. Pistoolimiehet leikkasivat lähtiessään vielä Zé Claudion korvan!"

Tappouhkauksia

Murha ei tullut yllätyksenä, vaan pariskunta on moneen kertaan pyytänyt suojelua jatkuvien tappouhkausten vuoksi. Zé Claudio on useissa yhteyksissä ennustanut tulevansa murhatuksi.

"Alueen tilanne on hyvin jännittynyt, laittomat puunhakkaajat ja puuhiilenpolttajat uhkailevat metsiään puolustavia paikallisyhteisöjä", kertoo Atanagildo Deus de Matos.

Laittomasti toimivat hakkuuyrittäjät ja maakeinottelijat haluavat päästä käsiksi sademetsän etulinjan viimeisiin hakkaamattomiin sademetsiin. Niissä asuu edelleen tuhansia perheitä, jotka saavat elantonsa perinteisestä keräilytaloudesta ja pienimuotoisesta viljelystä.

Katolisen maakomission mukaan Parán osavaltiossa on viimeisen 25 vuoden aikana murhattu lähes tuhat maattomien ja maatyöläisten liikkeiden johtajaa ja puolestapuhujaa. Vain harvoja palkkamurhaajia on koskaan tuomittu, vielä harvempia murhien tilaajia on saatu syytteeseen.

Solidaarisuutta tarvitaan

Työväenpuolueen PT:n nousu valtaan myös Parán osavaltiossa ja maaseudun kunnissa on tuonut toivoa rankaisemattomuuden kulttuurin heikentymisestä. Erilaisia yhteisöllisiä suojelualueita on luotu viime aikoina miljoonia hehtaareja, paljolti juuri sademetsien perinteisten järjestöjen organisoitumisen ja niille osoitetun kansainvälisen solidaarisuuden ansiosta.

Zé Claudion ja Marian kylmäverinen murha todistaa kuitenkin päinvastaista: rikollisesti toimivien suurmaanomistajien maaseudun terrori jatkuu Parán syrjäseuduilla.

Sitä todistaa myös murhan raportointi Parán osavaltion parlamentissa: takarivin suurmaanomistajien kansanedustajat hurrasivat, kun Zé Claudion ja Marian murhista raportoitiin parlamentin istunnossa. "Ruralistojen" makaaberi riemu osoittaa myös, kuinka tärkeää sademetsien suojelun kannalta on sademetsien asukkaiden organisoima vastarinta.

Ilman paikallistason vastustusta Amazonasin etulinjan metsät parturoidaan. Yhteisölliset suojelualueet hidastavat sademetsien tuhoa syrjäseuduilla, jonne oikeusvaltio ei useimmiten ulotu.

Myös monilla suomalaisilla oli Amazonasilla vieraillessaan tilaisuus tavata tämä sydämellinen ruohonjuuritason aktivistipariskunta. Zé Claudio ja Maria olivat Kepan ja Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus Saskin pitkäaikaisia kumppaneita Parássa.

Siemenpuu-säätiön ja Saskin kumppanuusohjelmat Brasilian Amazonasin keräilijäväestön omien yhdistysten kanssa jatkuvat edelleen.