Nigerialaisen Aliko Dangoten, Dangote Groupin pääjohtajan, arvioidaan olevan rikkain afrikkalainen. IRINin mukaan hän on antanut hyväntekeväisyyteen 35 miljoonaa dollaria, muun muassa tulvatuhoihin, asuntohankkeisiin sekä Brazzavillen verilöylyn uhreille.
Kuva:
Wikipedia Commons
Uutistausta

Afrikkalaisilta afrikkalaisille

Afrikassa apu on yhä useammin paikallista: sekä rikkaiden hyväntekijöiden lahjoitusten että pienimuotoisten yhteisöhankkeiden määrä on kasvussa.
Sanna Jäppinen
16.4.2014

Rikkaat afrikkalaiset lahjoittavat hyväntekeväisyyteen ja avustustoimintaan vuosittain noin 7 miljardia dollaria, kirjoittaa YK:n IRIN-uutispalvelu. Eniten näitä Bill Gates -tyyppisiä filantrooppeja löytyy Nigerian uusrikkaiden joukosta, mutta IRINin kasaamaan Top 10 -listaan mahtuu myös eteläafrikkalaisia, kenialaisia ja zimbabwelaisia miljardöörejä.

Joukon kärjessä on Mertech Groupin perustaja Francois van Niekerk Etelä-Afrikasta. Mies on kanavoinut valtaosan omaisuudestaan, noin 170 miljoona dollaria, uskonnolliselle Mergon-säätiölle, joka tukee koulutus- ja terveyshankkeita.

Täysin kattavaa ja luotettavaa kuvaa paikallisten hyväntekijöiden avustustoimintaan käyttämistä varoista on vaikea saada, sillä varsinaisia seurantajärjestelmiä ei uudenlaiselle toiminnalle vielä ole.

Myös hyväntekeväisyyden verotus tai linkittäminen kansanvälisen yhteisön rahoittamaan kehitysyhteistyöhön ja yhteisesti sovittuihin kehitystavoitteisiin on vielä lapsenkengissä, arvioidaan afrikkalaisten hyväntekeväisyysjärjestöjen verkoston African Grantmakers Networkin (AGN) viime vuonna ilmestyneessä "Sizing the Field" -raportissa.

Jotkut rikkaista avunantajista yrittävät osaltaan edistää sitä, että paikallisesta rahoituksesta saataisiin paremmin järjestäytynyttä ja että se purisi tehokkaammin köyhyyden taustalla vaikuttaviin rakenteisiin.

"Afrikka on taloudellisten mahdollisuuksien manner. Paras tapa vähentää köyhyyttä kestävällä tavalla on kehittää yksityistä sektoria ja loppupeleissä parantaa työllisyyttä", toteaa nigerialainen liikemies ja filantrooppi Tony Elumelu. Hän on perustanut nimeään kantavan säätiön, joka kehittää johtajuutta ja yrittäjyyttä Afrikan maissa.

Yhteisöhankkeet elvyttävät ikivanhoja perinteitä

AGN muistuttaa, että vaikka yksittäisten hyväntekijöiden isot lahjoitukset ovat näyttävästi esillä julkisuudessa, ovat pienimuotoiset yhteisöhankkeet yleisin paikallisen avustustoiminnan muoto. Sama trendi on nähtävissä kaikkialla kehitysmaissa: "The Case for Community Philantrophy" -raportin mukaan yhteisöhankkeet lisääntyivät vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen aikana 86 prosentilla.

Mistään uudesta ilmiöstä ei suinkaan Afrikassakaan ole kyse, vaan yhteisöhankkeet jatkavat ja elvyttävät maanosan ikivanhoja auttamisen traditioita, kuten länsiafrikkalaista Isusu-perinnettä ja itäafrikkaista Harambeeta. Yhteisö kokoaa voimansa - joko rahaa, työtä tai muita resursseja - yhteisen päämäärän saavuttamiseksi.

Vanhoja tapoja sovelletaan uuteen ympäristöön, kuten kaupunkeihin, ja usein avustustyössä on mukana myös diasporan jäseniä eli ulkomaille asettuneita afrikkalaisia.

Toimitusjohtaja Jenny Hodgson yhteisöhankkeiden parissa toimivasta Global Fund for Community Foundations -rahastosta uskoo, että niin yksittäisten avunantajien kuin kokonaisten yhteisöjen aktivoituminen kertoo virallisen kehitysyhteistyön ja -ajattelun kyseenalaistamisesta.

"Paikallisesti rahoitetuissa hankkeissa lähestymistapa voi olla holistisempi, kauaskantoisempi ja joustavampi kuin ulkopuolisten vetämissä, yhteen asiaan keskittyvissä lyhyen tähtäimen projekteissa", Hodgson arvioi IRINin artikkelissa.

Toki totta on myös se, että paikallisten hyväntekijöiden kanssa toimiessaan afrikkalaiset kansalaisjärjestöt saattavat välttää kansainvälisten avunantajien asettamat raportointivelvollisuudet ja byrokratian, mutta ongelmia voi tulla toisenlaisissa asioissa.

"Paikalliset hyväntekijät edustavat bisnesmaailmaa ja etsivät ongelmiin ratkaisuja liike-elämän keinoilla. Ja jokaisella avunantajalla on oma yksilöllinen tapansa toimia, johon järjestöjen on sopeuduttava", Hodgson sanoo.

Kestäviä kehitysvaikutuksia

Hodgsonin mukaan virallinen kehitysyhteistyösektori ylenkatsoo turhan usein omavoimaisia yhteisöhankkeita, ja pitää niitä marginaalisena ja huonosti suunniteltuna toimintana.

"Ajattelun pitäisi mennä juuri päinvastoin: yhteisöhankkeet eivät ole arvokkaita pelkästään rahoituksen näkökulmasta vaan ennen muuta kehitysvaikutusten takia. Tulokset ovat yleensä kestävämpiä kuin ulkopuolelta rahoitetuissa hankkeissa, sillä ihmiset sijoittavat omaan kehitykseensä."

Trust Africa -verkostossa neuvonantajana työskentelevä Halima Mohamed toteaa, että viime aikoihin asti hyväntekeväisyys on Afrikassa viitannut ennen muuta viralliseen ja institutionaaliseen auttamiseen. Yleensä apua on annettu ylhäältä alas, ja se on tullut rahan muodossa.

"Ajattelutapa on pikku hiljaa muuttumassa, ja rinnalle nousee myös toisenlaisia tarinoita, jotka heijastavat niitä auttamisen ja antamisen mekanismeja ja perinteitä, joilla on pitkään ollut erittäin tärkeä rooli Afrikassa. Nyt meillä on mahdollisuus muotoilla uudestaan omaa historiaamme."

Tiistait on varattu kylähankkeille

Yksi esimerkki yhteisöjen aktiivisesta toiminnasta hyvinvointinsa parantamiseksi löytyy Kilimanjaron alueelta Tansaniasta. Hain kunnassa on pitkät talkooperinteet, ja kyläläiset työskentelevät aina tiistaisin yhteisten hankkeiden parissa, esimerkiksi korjaamalla tietä tai kaivamalla kasteluojaa.

Kepan Tansanian-toimistolla huoltomiehenä ja autonkuljettajana työskentelevä Andrew Swai on kotoisin alueelta. Hän kertoo Kepan jäsenblogissa, että Hain kunnassa ei pyydellä valtiolta tukea, vaan kyläläiset järjestäytyvät itse – esimerkiksi parantaakseen lastensa koulutusmahdollisuuksia.

Alkukeväällä Haista kotoisin olevat Dar es Salaamin asukkaat tapasivat kansanedustajansa Freeman Mbowen, joka lupasi osallistua kymmenellä miljoonalla shilllingillä eli noin 5 000 eurolla paikallisen lukion rakentamiseen.