Uutinen

Afrikkalaisen talouden sietämätön keveys

Talousseurannan käytännön askeleet Afrikassa ovat usein kiemuraisia, eikä ruohonjuuritason aktiivin ole helppoa selvittää suomalaisille riittävällä tavalla jokaista menoerää.
Esa Salminen
2.12.2003

Pöydällä on nippu kuitteja ja keltaiselle post-it -lapulle kirjoitettu pyyntö: "Voitko selvittää, miksi naisjärjestö on ostanut 11 sikaa, joita ei ole vuosibudjetissa?" Naisjärjestö on 900 kilometrin päässä eikä puhelin toimi, siat ovat maksaneet 14 euroa kappale.

Kuva: kokous talousasioista (Kuvaaja: Janne Sivonen

Järjestön neljännesvuosiraportista selviää, että peltometsäviljelykoulutuksia on järjestetty kolmen kuukauden aikana yhdessätoista kylässä, joiden nimet löytyvät myös sikakuiteista. Possut on ilmeisesti ostettu lounaaksi.

Talousseurannan käytännön askeleet Afrikassa ovat usein kiemuraisia, mutta varsinaisia väärinkäytöksiä löytyy harvoin. Vaikka järjestöt ovat käyneet kursseja toisen perään suunnittelusta, hakemisesta ja raportoinnista, ei ruohonjuuritason aktiivin ole edelleenkään helppoa selvittää suomalaisille riittävällä tavalla jokaista menoerää.

"Yritämme kouluttaa ja neuvoa suunnittelussa, budjetoinnissa ja seurannassa, mutta usein suunnittelu on silti laiskaa ja seuranta huolimatonta. Kun rahat loppuvat, ajatellaan että asiat kuitenkin selviävät, voidaan kysyä lisää rahaa jostain", selittää kirjanpitäjä Patrick Chileshe Kepan Sambian toimistossa.

Kaikkea ei myöskään uskalleta budjetoida, sillä eri rahoittajilla on oikkunsa hallintokulujen määrän suhteen. "Järjestöt ovat sekaisin, ei tiedetä mitä rahoittaja haluaa rahoittaa ja pelätään, että jos hallintokuluja on liikaa, voidaan koko hakemus hylätä", pohtii Kepan ohjelmasihteeri Jack Kalipenta.

Niinpä koulutuskeskuksesta katkeavat sähköt, kun sähkölaskut "unohtuivat" budjetista. Käyttötarkoituksen muutosta pitää hakea Suomesta ja päätöstä odotellessa lainataan vähän rahaa naapureilta, jotta sähköyhtiö saadaan leppymään.

Suomesta kysellään, miksei vammaisjärjestö ole varannut enempää varoja palkkaukseen. Sambiasta kerrotaan, että palkkakulut pidettiin alhaisina, sillä rahoittajat eivät yleensä pidä palkoista. "Rahaa palkkoihin on kuitenkin aivan liian vähän", sambialaisjärjestö myöntää ja pohtiikin että kun uusi vuosi alkaa, pitää rahoittajille ehdottaa, että palkkoihin voisi käyttää enemmän. Projekti halutaan kuitenkin käyntiin ensin, jotta tulevaisuus on taattu.

Jos rahat Suomesta viivästyvät, kuten tänä vuonna on käynyt, viivästyvät toiminnotkin. "Koska vuokrat, sähköt ja palkat pitää maksaa takautuvasti vaikka toimintaa ei olisi juuri ollutkaan, ei projektirahoilla saada kovin paljoa aikaan", huomauttaa Patrick Chileshe. Myös Suomessa taloushallintoon pitäisi suhtautua vakavasti, jotta hankkeiden aikataulut eivät mene metsään ja hankkeet jää puolitiehen.

"Ja rahoittajien pitää ymmärtää, ettei tällainen lineaarinen suunnittelu ole tavallista sambialaisille. Pitää olla kärsivällinen, tai rajoittua työskentelemään länsimaistuneiden kaupunkilaisten kanssa. Sama juttu niiden sun sikojen kanssa, ei ne naiset ajattele että reilun kymmenen sian ostamisessa on mitään outoa. Sinä mietit suunnittelematonta sikalaprojektia, ne ruokaa kolmellesadalle kurssilaiselle. Ne asuvat ihan eri maailmassa kuin sinä", Kalipenta tuulettaa.