Uutinen

AEPF: Kulttuurikin vahvemman ehdoilla

Tiibetiläisillä, saamelaisilla ja burmalaisilla on yhteinen vihollinen: kulttuurinen sulauttaminen. Vähemmistöt ympäri maailman taistelevat ihmisoikeuksien ja kulttuuristen oikeuksien puolesta.
Esa Salminen
7.9.2006

Lian Sakhong AEPF-foorumissa 2 (Kuva: Mikko Toivonen)Lian Sakhong puhui burmalaisten oikeuksien puolesta Helsingissä 6.9. (Kuva: Mikko toivonen)

"Kun YK:n ihmisoikeuksien julistus hyväksyttiin vuonna 1948, Burma oli ensimmäisiä vasta itsenäistyneitä maita, jotka innolla allekirjoittivat sen", sanoi burmalaisen kansalaisjärjestö ENC:n (Ethnic Nationalities Council) pääsihteeri Lian Sakhong 6. syyskuuta AEPF-järjestöfoorumissa. AEPF pidettiin Aasian maiden ja EU:n Asem-huippukokouksen alla.

"Tänään meillä kuitenkin on sotilashallitus, joka väittää, että ihmisoikeusjulistus perustuu länsimaisille käsityksille hallinnosta ja ihmisyydestä, ja että se on länsimaisen kulttuuri-imperialismin väline, ja että siinä ei oteta huomioon burmalaisen kulttuurin erityispiirteitä."

Sama hallitus on järjestelmällisesti polkenut kansalaistensa ihmisoikeuksia. Amnesty Internationalin mukaan Burmassa on yli 1 100 poliittista vankia, ja maassa kukoistavat kidutus, teloitukset, väestön pakkosiirrot, pakkotyö ja lasten pakkovärväykset armeijaan.

 

Muutakin kuin ihmisoikeus

Ihmisoikeudet jaetaan yleensä poliittisiin oikeuksiin, kuten sanan- ja kokoontumisvapauteen ja sosiaalisiin oikeuksiin, kuten oikeus ruokaan ja asumiseen. Lian Sakhongin mukaan jaottelu ei ole riittävä.

"Meidän pitäisi muistaa erottaa ihmisoikeudet ja kollektiiviset oikeudet. Burmassa on käynnissä valtava projekti kaikkien etnisten ryhmien sulauttamiseksi, assimiloimiseksi", selitti Sakhong.

Maan virallinen, käytännössä pakollinen, uskonto on buddhalaisuus ja ainoa virallinen kieli on valtaapitävän väestönosan kieli myanmar. Maan noin 47 miljoonasta asukkaasta 40 prosenttia kuuluu muihin etnisiin ryhmiin.

 

Urbaania selviytymistä

Rauni Äärelä AEPF-foorumissa (Kuva: Mikko Toivonen)
Rauni Äärelä muistutti, että Suomessakin on oikeuksiaan penäävä alkuperäiskansa. (Kuva: Mikko Toivonen)

Kollektiivisten – tai kulttuuristen – oikeuksien puolesta taistellaan käytännössä kaikkialla, missä valtaapitävän väestönosan lisäksi valtion alueella asuu vähemmistöjä; myös Suomessa.

"Nykyään saamelaiseksi lasketaan ihminen, jonka joku isovanhemmista on puhunut saamea äidinkielenään, ja joka kokee itsensä saamelaiseksi", selitti AEPF:ssä puhunut Rauni Äärelä, Rovaniemen saamelaisyhdistyksen puheenjohtaja.

Kohta on kuitenkin paljon sellaisia saamelaisia, joiden isovanhemmat eivät ole saaneet puhua saamea Suomen assimilaatiopolitiikan tähden. Myös Äärelän vanhemmat kuuluvat tähän ryhmään.

Nykyään monet alkuperäiskansojen edustajat asuvat kaupungeissa, kaukana perinteisiltä alueilta. Niin myös saamelaisten keskuudessa.

"Yli 70 prosenttia Suomen saamelaislapsista asuu saamelaisalueiden ulkopuolella", Äärelä kertoo. "Kouluissa saamea saadaan opettaa vain kaksi viikkotuntia, mikä perustuu maahanmuuttaja-asetukseen. Emme kuitenkaan koe olevamme maahanmuuttajia omassa maassamme."

Ensimmäinen saamenkielinen päiväkoti Rovaniemelle saatiin vasta tänä syksynä.

"Kulttuurien pitää muuttua, jotta ne voivat elää nykymaailmassa", Äärelä miettii. "Yritämme keksiä keinoja, miten saamelaisuus voi jatkua kaupungeissa. Rahoitusta tarvittaisiin esimerkiksi saamelaisille suunnattujen kulttuuritapahtumien järjestämiseen."

 

Kaksi totuutta Tiibetistä

Kesang Takla AEPF:ssä (Kuva: Mikko Toivonen)Kesang Takla on Dalai-laman Pohjois-Euroopan-edustaja. (Kuva: Mikko Toivonen)

AEPF:ssä olivat edustettuina sekä kiinalaisten tiibetiläisyhdistys CAPDTC (China Association for Preservation and Development of Tibetan Culture) että maanpaossa elävien tiibetiläisten säätiö Tibet House Trust, jonka päämaja on Lontoossa.

Näiden näkemykset tiibetiläisten oikeuksista luonnollisesti poikkesivat toisistaan melkoisesti.

"Kiinan laki takaa yhtäläiset oikeudet poliittiseen osallistumiseen, uskonnon harjoittamiseen ja kulttuuriin kaikille kiinalaisille", vakuutti tohtori Pasang Wangdu CAPDTC:sta.

"Kulttuurivallankumouksen aikaan uskonnonvapautta ei ollut, ja paljon temppeleitä tuhottiin. Nyt niitä on kuitenkin jälleenrakennettu", hän jatkoi.

Raportit Kiinasta kertovat kuitenkin toisenlaista tarinaa: munkkeja ja nunnia uhkaillaan, ja väkivallattomistakin mielenosoituksista voi saada vankilatuomion vuosiksi. Kuuluisin yksittäistapaus on kymmenennen panchen-laman, Gendun Choekyi Nyiman ja tämän perheen katoaminen vuonna 1995. Nyima oli kadotessaan kuusivuotias.

"Panchen-lamaa sanotaan maailman nuorimmaksi poliittiseksi vangiksi. Vuosiin emme ole tienneet, missä hän on. Voidaan kysyä onko Tiibetissä oikeasti vapautta", kommentoi Tibet House Trustin puheenjohtaja Kesang Takla.

"Lait ovat toki olemassa, mutta niiden toimeenpanossa on suuria puutteita", Takla sanoi.

Taklan mukaan tiibetiläiset ovat jäämässä vähemmistöksi omalla maallaan: kiinalaisten muutto tiibetiläisalueille on ollut räjähdysmäistä.

"Nyt kun Tiibetiin on vedetty rautatie, on kiinalaisten paljon helpompi matkustaa tiibetiläisalueille, mikä nopeuttaa Tiibetin sulauttamista valtaväestöön."

 

 

Lisää tietoa aiheesta