Uutinen

Aasian talouskriisi johti globalisaatiokritiikkiin

Vuosikymmen sitten Aasian talouskriisi ravisteli maailmaa, ja sen jäljet näkyvät edelleen. Globalisaation vastainen liike roihahti tuolloin liekkeihin ja Kiina-ilmiö alkoi kasvaa.
Timo Kuronen
4.7.2007
0706TKuronen_TenYearsAfterFinancialCrisisSkeletonBuildingsAreStillVisibleInBangkok_pieni.jpgEdelleen Bangkokissa luurankorakennukset osoittavat kohti taivaita. Niiden rakennuttajat menivät konkurssiin 10 vuotta sitten. (Kuvaaja: Timo Kuronen)

BANGKOK -- Heinäkuun 1997 alussa Thaimaan keskuspankki vapautti valuuttakeinottelijoiden ahdistaman bahtin kellumaan. Bahtin arvo romahti ja raha pakeni maasta ennätysvauhtia. Konkurssiaalto pyyhki thaimaalaisyritysten yli ja roskaluotot jäivät pankkien käteen. Valuuttakriisi levisi pian yli Kaakkois- ja Itä-Aasian.

Kriisin taustalla oli japanilaisten ja eurooppalaisten rahavirtojen syöksy "taloustiikerien" rahamarkkinoille niiden avauduttua 1990-luvun alussa. Thaimaan talous oli vääristynyt pahasti jo pari vuotta ennen romahdusta. Rahantulo nosti inflaatiota, kotimainen kulutus ja tuonti kasvoivat, mutta vienti laski bahtin kiinteän vaihtokurssin myötä.

Kriisin puhjettua Thaimaan hallitus joutui maksamaan yritysten ja pankkien ulkomaisia velkoja yli 100 miljardin dollarin arvosta. Myös alueen muut maat olivat ongelmissa: Indonesiassa kriisin aiheuttama työttömyys ja julkisen sektorin leikkaukset pudottivat suuren osan kansasta köyhyysrajan alapuolelle, Etelä-Koreassa taas työläisten keskipalkka putosi kolmanneksella ja lukuisat suuryritykset menivät konkurssiin tai myytiin ulkomaille.

Mekong-joen maista Laosin inflaatio nousi satoihin prosentteihin, sillä maa oli riippuvainen thaimaalaisista investoinneista. Kambodzha sai sen sijaan houkuteltua maahan tekstiiliteollisuutta lähinnä Itä-Aasian maista. Myös Vietnam selvisi vähällä, sillä sen talous nojasi kotimaiseen kysyntään. Kaikissa alueen maissa maaseudun väestö pärjäsi kaupunkilaisia paremmin, sillä riisi kasvoi ja ihmisten piti syödä lamankin aikana.

Globalisaatiokritiikki sai puhtia

Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n tukipaketit, niihin sisältyvät tiukat vakautuskuurit ja valtionyritysten yksityistämisohjelmat nostattivat suurta vastarintaa Aasiassa.

Indonesian entisen talousministerin Dorodjatun Kuntjoro Jaktin mukaan IMF:n yritykset korjata taloustilannetta syöksivät Indonesian talouskriisin lisäksi poliittiseen epävakauteen.

Thaimaalaisen tutkijan Pasuk Phongpaichitin mukaan kriisin sattuessa Thaimaan kaltaisen maiden olisi syytä pysyä kaukana valuuttarahastosta. "IMF:n tärkein tehtävä on pitää yllä kansainvälisen rahoitusjärjestelmän vakautta, eli suuret maat - lähinnä Yhdysvallat - eivät saa kärsiä. Toiseksi se pakottaa neoliberaaleihin talouspoliittisiin uudistuksiin. Kriisistä selviytyminen on IMF:lle vasta kolmanneksi tärkeintä."

Talouskriisin leviäminen Aasiasta Brasiliaan ja Venäjälle vuosina 1998-1999 voimisti globalisaatioon kohdistuvaa vastarintaa. Kriisin taustalla saattoi olla kehittyvien maiden heikko rahoitussääntely, mutta Maailmanpankin ja IMF:n ankarien lainaehtojen seuraukset paljastivat globalisaatioprosessin epävakauden. Maailmankauppajärjestö WTO:n vastainen suurmielenosoitus Seattlessa marraskuussa 1999 oli globalisaation vastustajien todellinen esiinmarssi.

Aasialaiset taloustieteilijät muistelivat 2. heinäkuuta talouskriisin puhkeamisen 10-vuotispäivää Filippiineillä. Samalla kun foorumin osanottajat arvostelivat IMF:ää talouskriisin hoidosta, he vaativat Aasialle omaa valuuttarahastoa. Tällä hetkellä Aasian mailla on kriisirahaa yhteensä noin 75 miljardin dollarin edestä.

Kiina hyötyi eniten

Monien asiantuntijoiden mukaan Aasian talouskriisin suurin hyötyjä oli Kiina. Heti kriisin puhjettua nukkuva jättiläinen antoi apua naapureilleen IMF:n kautta noin neljä miljardia dollaria ja osallistui sen jälkeen aktiivisesti Aasian maiden neuvotteluihin alueellisesta rahoitusjärjestelmästä.

Kiina myös uudisti nopeasti oman lainsäädäntönsä, rahoituslaitoksensa ja valtionyrityksensä. Se sai houkuteltua ulkomaiset investoijat kriisin runtelemista maista, ja 2000-luku onkin ollut maan talouden voittokulkua maailmanmarkkinoilla.

Voittajina lamasta ovat selvinneet myös kiinalaiset talousparonit. Aasian kummisetiä tutkineen Joe Studwellin mukaan noin 40 kiinalaistaustaista perhettä hallitsee Kaakkois-Aasian talouksia, eikä kriisi romuttanut niiden asemaa. Kummisedät ovat käyttäneet taitavasti hyväkseen maiden poliittista tehottomuutta.

Kiinalaisten perheyritysten osuus ASEAN-maiden osakemarkkinoiden arvosta vaihtelee 50:n ja 80:n prosentin välillä, vaikka kiinalaisten osuus väestöstä on esimerkiksi Thaimaassa 10, Indonesiassa 4 ja Filippiineillä vain 2 prosenttia. Yhdeksän kymmenestä suurimmasta yrityksestä sekä Thaimaassa että Indonesiassa on kiinalaissiirtolaisten käsissä.