Uutinen

Aasian ja Tyynenmeren Jubilee-kampanja: Pohjoinen on meille velkaa (osa 2)

Timo Kuronen
23.10.2000

Lidy Nacpil Filippiineiltä (Freedom from Debt Coalition) toi esille "laittoman velan" käsitteen. Kun tutkimuksissa ja velkakampanjoinnissa on tähän mennessä puhuttu enimmäkseen velkataakan kohtuuttomuudesta ja vaikutuksista etelän maiden kehitykseen, peruskysymys eli velan laittomuus on jäänyt vähemmälle. Sen tulisikin olla Jubilee South -kampanjoinnin yksi keskeisistä teemoista.

Etelän perspektiivistä ulkomainen velka on laitonta, sillä:
1. Luotonantajat itse loivat velkaantuneisuuden ja tarpeen lisärahan lainaamiselle kolonialismin ja uusien epätasa-arvoisten kauppasuhteiden myötä;
2. Luotot on myönnetty ilman kansalaisten osallistumista tai lupaa: lainansaajina ovat olleet elitistiset, korruptoituneet ja itsevaltaiset hallitukset - ja luotonantajat ovat tienneet tämän;
3. Monissa tapauksissa luotonantoon on liittynyt epäselvyyksiä, lahjontaa ja väärennök-siä tai luottojen ehdot ovat olleet epäoikeudenmukaisia;
4. Luottoja ei ole käytetty maan väestön enemmistön hyväksi, vaan niillä tehdyt ylihinnoitellut ja huonosti suunnitellut hankkeet ovat hyödyttäneet päätöksentekijöitä ja suuryrityksiä;
5. Velka on ollut instrumentti etelän maiden, kansojen ja luonnonvarojen lisähyödyntä-miselle - halutessaan korkoa ylimääräiselle rahalleen luontonantajat ovat dumpanneet sitä etelään, ja samalla etelää on vaadittu avaamaan markkinansa pohjoisen tuotteille;
6. Luotonantajat ja etelän eliitti ovat olleet ainoita hyötyjiä, ja etelän väestön enemmistö on pakotettu maksamaan velka niin rahassa kuin inhimillisin, sosiaalisin kuin ympä-ristöllisinkin seurauksin.

Lidy Nacpilin mukaan Alexander Sackin 1920-luvulla kehittämä 'sietämättömän velan laillinen opinkappale' (the legal doctrine of odious debts) voi olla hyvin hyödyllinen laittoman velan määrittelyssä ja tuen etsimisessä etelän hallituksilta, jotta ne lähtisivät mukaan vaatimaan velkojen hylkäämistä. Velkaliikkeen olisi kasvettava kuitenkin paljon nykyistä Jubilee-liikettä laajemmaksi ja yksiäänisemmäksi, jotta rahoituslaitoksia kuuntelevat hallitukset kääntäisivät päänsä. Myos laillisuuden ja laittomuuden rajanveto on hankalaa: missä laajuudessa nykyiset hallitukset voisivat kumota edellisten johtajien tekemiä lainapäätöksiä?

Pohjoisen tulisi maksaa ekologinen velkansa

Intialainen Vinod Raina toi havainnollisesti esiin EKOLOGISEN VELAN, eli sen mitä pohjoinen on velkaa etelälle. Pohjoisen ekologinen imperialismi perustuu geenivarantojen ryöstämiselle - useimmat kasvilajikkeet, joita teollisuusmaat viljelevät vientiin, ovat kotoisin nykyisistä kehitysmaista. Myös teollisuus on kehittynyt etelästä rahdattujen luonnonvarojen käytölle. Ja ekologinen velka ei ole vain historiallista: etelän kasvilajeja patentoidaan, pohjoisen talous on energiaintensiivistä ja sen ruokahuolto käyttää etelää kasvimaanaan - vastineeksi pohjoinen dumppaa teollisuus- ja kasvihuone- päästöjä, joita etelän luonto joutuu puhdistamaan.

"Koska teollisuusmaissa maapallon nykyisiä metsiä pidetään globaalina varantona, esim. kasvihuonepäästöjen sitojina, myös geologiset metsät eli öljylähteet olisi jaettava tasan maailman asukkaiden kesken. Sama pätee myös muihin luonnonvaroihin", Raina jyrisi. Ekologinen velka voitaisiin laskea käytön perusteella vaikka vuodesta 1950 eteenpäin, jolloin nähtäisiin miten korkean kulutuksen valtiot ovat velkaantuneet.

Vinod Rainan mukaan "globaali resurssi" -doktriinista tulisi mennä kohti "tasa-arvoinen ympäristötila" -doktriinia. "Etelän ulkomaanvelka on jo maksettu takaisin, sillä se on minimaalinen verrattuna kiihtyvään pohjoisen ekologiseen velkaan, joka voidaan mitata taloudellisten termien lisäksi myös sen musertavien sosiaalisten, kulttuuristen ja ympä-ristöllisten vaikutusten kautta."

Velat pois lahjarahalla?

Japanilaisen Niigatan kansallisen yliopiston professori Kazuo Sumi ruoski oman maansa kehitysyhteistyöpankkia JBIC:ia (Japan Bank for International Cooperation) ja sen edeltajiä holtittomasta lainaamisesta korruptoituneille ja itsevaltaisille hallituksille sekä suuriin infrastruktuuriprojekteihin, joista usein japanilaiset firmat hyötyivät. Kehitysmaat ovat nyt velkaa JBIC:lle yli 196 miljardia dollaria, mikä on käytännössä mahdotonta suorittaa takaisin. Lisäksi Japanin osuus Maailmanpankin, IMF:n ja Aasian Kehityspankin luotoissa on huomattava. Aasiassa Japani onkin kaikkein suurin velkoja.

Sumin mukaan "velkojen täydellä peruuttamisella on vahva moraalinen peruste, mutta se ei saa tapahtua vapauttamalla lainojen väärinkäyttäjät vastuusta tai kaatamalla taakka avunantajamaiden veronmaksajien niskaan." "Japanissa kehitysmaihin annetut lainat eivät tule valtion budjetista vaan ne on koottu yksityissektorilta sekä kansallisista eläke-säästöistä ja postisäästötileiltä, eli joten jos velat jäävät maksamatta, miljoonat japanilaiset joutuvat uhreiksi," Sumi sanoi. Hän ehdotti, että sen lisäksi, että vanhojen lainojen vastuut ja mahdollisuus anteeksiantoon selvitettäisiin perusteellisesti, teollisuusmaiden tulisi antaa lahja-apua, jotta jäljellejäävät lainat saataisiin maksetuksi pois.

Viiden päivän velkamyllyn lopuksi perustettiin alueellinen koordinaatiokomitea, joka tulee ottamaan vastuun Aasian ja Tyynenmeren alueen Jubilee-kampanjan jatkotoimista. 12-henkiseen työryhmään nimettiin kolme henkilöä Etelä-Aasiasta (Intia, Pakistan, Nepal), neljä henkilöä Itä- ja Kaakkois-Aasiasta (Korea, Indonesia, Filippiinit ja Thaimaa), yksi henkilö siirtymävaiheen maista (Kambodza), kaksi Tyynenmeren alueelta (Fidzi, Mikronesia) sekä kaksi alueellisista organisaatioista (ARENA, Focus on the Global South). Katsotaan, millaista painetta velkaliike alkaa kehittää Aasian suunnalla!

Jutun ensimmäinen osa >>>