Uutinen

Aasian ja Tyynenmeren Jubilee-kampanja: Pohjoinen on meille velkaa

Timo Kuronen
23.10.2000

Lokakuun toisella viikolla lähes sata ihmistä kokoontui Thaimaan Bangkokissa miettimään velkoja. Kyse ei ollut maan ylivelkaantuneiden syyskokouksesta, vaan Aasian ja Tyynenmeren alueen Jubilee South -verkoston ensimmäisestä alueellisesta yhteistapaamisesta. 14 maasta tulleet aktivistit edustivat useita kymmeniä kansalaisjär-jestöjä tai tutkimuslaitoksia, jotka ovat alkaneet ottaa velkaongelman osaksi työtään. Etelästä käsin tehtävä Jubilee-työ sai vauhtia nyt ainakin idän suunnalla.

Viisipäiväinen "Jubilee South Asia-Pacific Regional Assembly on Debt and Development" koostui yleisluentoihin ja workshoppeihin jakautuneista, eri velkakysymyksiin liittyvistä koulutusjaksoista, sekä organisaatiosessioista, joissa käytiin läpi etelän Jubilee-toiminnan tavoitteita ja Aasian ja Tyynenmeren alueen strategioita ja toimintasuunnitelmia. Tapaamisen aikana laadittiin myös alueen yhteinen Jubilee-kannaotto.

Velkaongelmasta kärsivät eniten heikompiosaiset

Focus on the Global South -järjestön johtajan Walden Bellon Prahan-kuulumisten jälkeen Maitet Diokno-Pascual filippiiniläisestä FDC-järjestöstä (Freedom from Debt Coalition) esitti alkupaloiksi yleiskatsauksen Aasian ja Tyynenmeren velkatilanteeseen. Alue on ohittanut Etelä-Amerikan ja Karibian alueen velkaisimpana mantereena ja sen osuus on nyt tasan kolmannes koko 2 554 miljardin US-dollarin etelän velkapotista. Alueen sisällä suurimmat velkamäärät ovat suurilla mailla (Kiina, Indonesia, Intia ja Korea), mutta henkilöä kohden laskettuna velkataakka Kiinalla ja Intialla on pieni: kär-jessä ovat Korea, Malesia, Thaimaa, Samoa ja monet muut Tyynenmeren maat. Talouskriisin seurauksena Itä-Aasian entuudestaan pienempi julkisen velan osuus on kasvanut nopeasti, sillä Kansainvälinen valuuttarahasto IMF vaati Thaimaata ja Koreaa kansallistamaan yksityisten rahoituslaitosten velat.

Intialaisen Jawaharlal Nehru -yliopiston professori C.P. Chandrashekrar huomautti, että kansainväliset rahoituslaitokset eivät itse ole muuttuneet samalla kun ne ovat ohjanneet maailmanlaajuista kehityskeskustelua ja muuttaneet kehitysmaiden talousjarjestelmiä mm. rakennemuutosohjelmin. Ongelmia hän näkee myös lainojen vastaanottajamaiden johdossa: "Kun kolmannen maailman maat ja heidän hallituksensa ovat tyhmiä, maiden eliitit maksavat seurauksista vain vähän ja tavallinen kansa kantaa taakan. Kun Maailmanpankki ja IMF ovat tyhmiä, pankit saavat rahansa takaisin ja taas samat ihmiset kantavat taakan", Chandrashekhar kiteytti.

Muutaman esimerkkimaan osalta tämä tuli hyvin esiin. Titi Soentoro Indonesiasta kertoi suurimman osan lainoista päätyneen suuriin infrastuktuuriprojekteihin, kuten voimalaitoksiin ja hiilikaivoksiin, sekä firmoille, joita pyörittivät Suharton sukulaiset. Indonesian velka on rikoksella aiheutettu ja kansa ei anna sitä anteeksi.

Samson Justine lisäsi, että samalla kun kv. rahoituslaitokset eivät enää myönnä lainoja Pakistanin sosiaali- ja koulutussektoreille heikon kansalaisten osallistumisen vuoksi, maan sotilashallinto saa lainoja mm. Shellin uusia öljynporaushankkeita varten.

Koillis-Thaimaan maanviljelijöitä edustaneen Wiraphon Sophan mukaan Thaimaassa velkaongelma on kaatumassa maanviljelijöiden niskaan. Maassa on 10 miljoonaa maatonta, mutta IMF ja Maailmanpankki ovat saaneet Thaimaan hallituksen myöntymään 100 vuoden maanvuokrasopimuksiin ulkomaalaisille: nyt useat firmat ovat kiinnostuneita eukalyptysviljelmien perustamisesta. Maan ruokaturva on huonontumassa hallituksen rahakasvien viljelykseen perustuneen politiikan ja viljelijöiden ylivelkaantumisen seurauksena.

Mikroluotto-workshopissa Thaimaan tilannetta valotettiin lisää. Maan 5,6 miljoonasta viljelijäperheestä 4,7 miljoonaa on velkaantunut ja heidän yhteinen velkansa on yli 400 miljardia bahtia (noin 70 miljardia mk). Valtiollinen BAAC-pankki (Bank for Agriculture and Agricultural Cooperatives) lainaa viljelijöille rahaa tai antaa rahan asemasta tehoviljelyyn tarkoitettuja siemeniä ja lannoitteita 12 %:n vuotuisella korolla. Satokauden jälkeen velka on maksettava takaisin rahana. Jos sato pettää tai markkinahinnat laskevat, viljelijät joutuvat hakemaan apua paikallisilta lainanantajilta - jopa 60 %:n vuotuisella korolla. Viljelijöiden velkakierre pahenee entisestään.

Myös Intiassa ja Nepalissa mikroluotot ovat lisänneet paineita viljelijöitä (etenkin naisia) ja elinympäristöä kohtaan. Molemmissa maissa mikroluotto-ohjelmien kohteena ovat olleet naiset, jotka kuitenkaan eivät omista tuottavia luonnonvaroja. Maksukyvyttömyys on johtanut lisävelan hankkimiseen rahanlainaajilta tai lisääntyneeseen yhteisten luonnonvarojen käyttöön.

Juttu jatkuu >>>