Uutinen

70% suomalaisista: Raiskauksessa voi olla lieventäviä asianhaaroja

Amnestyn teettämästä mielipidekyselystä ilmenee, että moni suomalainen on valmis pitämään myös raiskauksen uhria syyllisenä raiskaukseen.
Lauri Haapanen
8.3.2010
Gordan/Shutterstock

raiskaus alku.jpg

Raiskaus on vakavan naiseen kohdistuvan seksuaalirikoksen prototyyppi, kuvailee tutkimusmenetelmien professori Suvi Ronkainen Lapin yliopistosta. Hän on ollut tekemässä yhdessä Suomen Amnestyn kanssa kyselytutkimusta suomalaisten mielipiteistä ja asenteista seksuaalista väkivaltaa kohtaan.

"Jos raiskaukseen liittyvät asenteet ovat jollain lailla lieviä tai uhria syyllistäviä, voi vain miettiä, mitä lievemmistä teoista ajatellaan", Ronkainen toteaa.

Kansainvälisenä naistenpäivänä 8.3. julkistetusta kyselystä selviää, että noin puolet vastanneista suomalaisista pitää seksuaalista väkivaltaa melko suurena ongelmana. Toisaalta kolmanneksen mielestä seksuaalinen väkivalta on vain melko pieni ongelma.

Naapurimaahamme Ruotsiin verrattuna suomalaiset hahmottavat seksuaalisen väkivallan selvästi ruotsalaisia pienempänä epäkohtana.

"Ruotsissa vuonna 2008 toteutetussa vastaavassa kyselyssä yli 90 prosenttia piti seksuaalista väkivaltaa suurena tai melko suurena ongelmana, ja melko pienenä sitä piti vain 4 prosenttia", Ronkainen kertoo.

Monet valmiita ymmärtämään raiskaajaa

Kyselyssä selvitettiin, katsovatko suomalaiset joidenkin asianhaarojen sälyttävän vastuun raiskauksesta kokonaan tai osittain uhrille.

Vastaajilta kysyttiin, onko raiskatuksi tuleminen naisen vastuulla, jos

  • nainen pukeutuu ja käyttäytyy seksikkäästi,
  • hän on flirttaillut tai kuherrellut miehen kanssa ennen raiskausta,
  • hänellä tiedetään olleen useita seksipartnereita,
  • hän lähtee vapaaehtoisesti miehen kanssa juhlista tai ravintolasta jommankumman kotiin,
  • hän on humalassa tai huumeiden vaikutuksen alainen,
  • hän ei tee fyysistä vastarintaa tai huuda apua,
  • hän on harrastanut seksiä saman miehen kanssa aikaisemmin tai
  • hän ei kieltäydy selkeästi.

Yleisesti vastaajat olivat sitä mieltä, ettei nainen ole vastuussa raiskatuksi tulemisesta edellä kuvatunkaltaisissa tilanteissa. Huomionarvoista kuitenkin on, että kohdista viimeisessä – nainen ei kieltäydy selkeästi – yli puolet siirtäisi vastuun ainakin osittain uhrille.

Vaikka sekä naisten että miesten vastaukset olivat varsin samanlaisia, miehet ajattelivat naisia useammin, että jos tekijän ja uhrin välillä on aiemmin ollut seksiä, se on lieventävä asianhaara tekijälle.

Ronkainen muistuttaakin, että vaikka mielikuvat raiskauksesta liittyvät usein ulkona yölliseen aikaan tapahtuviin "puskaraiskauksiin", todellisuudessa noin puolet raiskauksista tai niiden yrityksistä tekee kumppani tai ex-kumppani.

Vaikka vain harva langettaisi vastuun raiskatuksi tulemisesta uhrille, tilastojen tarkempi analysointi paljastaa irvokkaan ajattelumallin.

"70 prosenttia vastaajista siirtäisi vähintään yhden tai useamman edellä kuvatun tapauksen kohdalla vastuun uhrille ainakin osittain. Heidän mielestään on siis seikkoja, joiden perusteella raiskauksen tekijää pitäisi ymmärtää", Ronkainen sanoo.

Heijastus yleisestä epäluulosta

Tutkimuksen mukaan suomalaiset olettavat poliisille tehtyjen raiskausilmoitusten johtavan selvästi useammin oikeustoimiin, kuin mitä tosiasiallisesti tapahtuu. Vastausten keskiarvon mukaan 35 prosenttia ilmoituksista johtaa suomalaisten käsityksen mukaan tuomioon. Todellisuudessa luku on vain 13 prosenttia.

On myös huolestuttavaa, että 60 prosenttia vastaajista sanoo luottamuksensa oikeuslaitoksen kykyyn kohdella raiskauksen uhreja oikeudenmukaisesti olevan "melko pientä" tai "olematonta".

"Tässä vallitsee kumma paradoksi: vastaajat arvioivat yläkanttiin sen, mikä osuus raiskausilmoituksista johtaa tuomioon, ja siitä huolimatta oikeuslaitoksen oikeudenmukaisuus arvioidaan alhaiseksi", Ronkainen sanoo.

"Kyllä tämä heijastaa jotain yleisempää epäluuloisuutta", hän arvioi.

Raiskaaja joutuu vain harvoin tuomiolle

Rudyanto Wijaya

Kuvaaja: Rudyanto Wijaya

"Niin köyhissä kuin rikkaissakin maissa raiskatut tai hyväksikäytetyt naiset näkevät vain harvoin rikoksen tekijän oikeuden edessä", sanoo Widney Brown, Amnesty Internationalin kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuden johtaja.

"On shokeeraavaa, että 2000-luvulla, kun käytössä on jo paljon erilaisia lainsäädännöllisiä keinoja, joilla edistetään naisten tasa-arvoa yhteiskunnassa, hallitukset edelleen epäonnistuvat käytännön tasolla naisten oikeuksien suojelemisessa ja seksuaalisen väkivallan tekijöiden rankaisemisessa."

Ilmentääkseen sitä tosiasiaa, että seksuaalinen väkivalta on maailmanlaajuinen ongelma, Amnesty International julkaisi kansainvälisenä naistenpäivänä 8.3. kaksi raporttia eri puolilta maailmaa.

"Breaking the Silence: Sexual Violence in Cambodia" käsittelee tilannetta Kambodzhassa, "Case Closed – Rape and Human Rights in the Nordic Countries" puolestaan Pohjoismaissa eli Tanskassa, Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa.

Väheksyntää ja korruptiota

Raporttien mukaan seksuaalisen väkivallan uhrit eri puolilla maailmaa ja hyvin erilaisissa yhteiskunnissa kohtaavat väheksyvää suhtautumista sekä poliisin, terveydenhoitohenkilökunnan kuin oikeusviranomaistenkin taholta. Tämä on yksi syy siihen, että rikosten kohteeksi joutuvat naiset häpeävät tai syyttävät itseään eivätkä tee raiskauksesta ilmoitusta poliisille.

Myös lainsäädännön linjaukset vaikuttavat viranomaisten suhtautumiseen.

"Jos seksuaaliseen väkivaltaan ei liity myös fyysistä väkivaltaa, sitä ei yksinkertaisesti oteta tosissaan", Brown sanoo.

Esimerkiksi Pohjoismaissa väkivalta vaikuttaa sekä raiskauksen vakavuuden arviointiin, rikosnimikkeen valintaan että sitä kautta esitutkinnan aloittamiseen. "Case Closed" -raportti painottaakin, että suostumuksen puuttumisen pitää yksistään riittää tunnusmerkiksi raiskauksesta – liittyi tekoon sitten muuta fyysistä väkivaltaa tai ei.

"Breaking the Silence"- raportissa nousee lisäksi esiin se, että Kambodzhan poliisi- ja oikeuslaitoksen piirissä tapahtuva korruptio ja syrjintä estävät uhreja saamasta oikeutettua apua ja tukea. Raiskaaja puolestaan jää usein vaille tuomiota.

Lisää tietoa aiheesta

Amnesty Internationalin raportit:

Suomen Amnestyn kyselytutkimus: