Tiedote

Toimeenpano uuden kehityspoliittisen ohjelman suurin haaste

Hallituksen tänään julkaisema uusi kehityspoliittinen ohjelma nostaa kehitysmaiden aseman parantamisen entistä johdonmukaisemmin osaksi Suomen poliittista päätöksentekoa.
Mika Railo
5.2.2004

Kepan mielestä ohjelman suuri ansio on kehitysnäkökulman tuominen niille politiikan aloille, joilla määritellään Suomen toimintalinjoja kehitysmaihin vaikuttavissa kysymyksissä niin kotimaassa kuin kansainvälisillä foorumeillakin.

"Äärimmäinen köyhyys on poliittinen kysymys, jota ei poisteta yksinomaan siirtämällä varoja rikkaista maista köyhiin, vaan ensisijaisesti muuttamalla köyhyyttä ylläpitäviä rakenteita. On rohkaisevaa, että hallitus asettaa tavoitteekseen näiden rakenteiden muokkaamisen lisäämällä esimerkiksi kehitysmaiden vaikutusmahdollisuuksia kansainvälisillä foorumeilla ja ottamalla paremmin huomioon kehitysmaiden edut kauppaneuvotteluissa", sanoi Kepan toiminnanjohtaja Ville Luukkainen.

"Johdonmukaisuuteen pyrkiminen ei kuitenkaan saa johtaa kehitysmaiden erityistarpeiden jäämiseen Suomen kansallisten intressien jalkoihin. Ohjelma ei riittävästi pureudu Suomen ja kehitysmaiden väliseen ristiriitaan esimerkiksi kauppa-, maatalous- ja siirtolaisuuskysymyksissä. Niiden ratkaiseminen tulee kuitenkin käytännössä punnitsemaan ohjelman hyvien periaatteiden toteutumisen", sanoi Luukkanen.

Ohjelmassa Suomen hallitus kutsuu kaikkia toimijoita – valtionhallintoa, talouselämää ja kansalaisyhteiskuntaa mukaan työhön ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi. Kepan mielestä ohjelman onnistuminen riippuukin pitkälti siitä, kuinka hyvin valtionhallinto, eri ministeriöt ja yksityinen sektori saadaan sitoutumaan sen periaatteisiin.

"Tämän ohjelman vakavasti ottaminen edellyttää valtiolta ja kansalaisyhteiskunnalta suomalaisen kehitysmaaosaamisen ripeää jälleenrakentamista. Me odotammekin nyt maan hallitukselta rohkeita toimia suomalaisten etelän kanssa käymän vuoropuhelun vahvistamiseksi. Sen lisäksi tarvitaan esimerkiksi toimintaa kansainvälisillä foorumeilla kehitysmaiden aseman parantamiseksi", sanoo Ville Luukkanen.

"Maapallon kuudesta miljardista asukkaasta neljä miljardia elää epävirallisessa taloudessa yhteiskunnan ulkopuolella vailla mahdollisuuksia vaikuttaa poliittisiin päätöksiin. Näiden ihmisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen tulisi olla Suomen kehityspolitiikan tärkein tavoite. Kansanvaltaa ei ole, ellei kansalla ole valtaa", toteaa Luukkanen.