Tiedote

Sydän sykkii maanviljelylle

Max von Bonsdorff
26.6.2002

Suomen tiedotusvälineissä on viime aikoina uutisoitu Roomassa pidetyn YK:n ruokahuippukokouksen laihoista tuloksista. Maailman elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO arvioi, että noin 800 miljoonaa ihmistä maailmassa kärsii pysyvästä nälästä. Roomassa kiisteltiinkin siitä, miten tämä ongelma ratkaistaisiin. Kuinka paljon kehitysyhteistyötä tarvitaan? Minkälaiset maailmankaupan rakenteet edistävät nälkäongelman ratkaisua? Entä länsimaiden maatalouspolitiikan vaikutukset? Kysymyksiä on monia, mutta yhteisiä vastauksia näyttää olevan vähän.

Rooman-teemaa miettiessäni ajatuksiini palaa lusakalainen taksikuksi James, joka valitteli minulle yhteisellä taksimatkallamme kohtaloaan: vaikka hänen sydämensä sykkii maanviljelylle, olosuhteet ovat pakottaneet hänet Sambian itäisestä provinsissta pääkaupunkiin Lusakaan hankkimaan elantoa. "Jos olisi mahdollista, aloittaisin maanviljelyn uudelleen vaikka huomenna", muistan Jamesin kertoneen.

Mieleeni tulee myös lusakalainen George, joka pyysi minulta lainaa, jotta voisi aloittaa maanviljelyyn perustuvan yritystoiminnan kotitiloillaan. "Yritystoiminnastani ja sen työllistämismahdollisuuksista olisi suuri hyöty kyläyhteisölleni", George totesi. "Miksi en saa lainaa mistään? Mehän emme täällä Sambiassa tuota mitään, kulutamme pelkästään", George jatkoi.

Jamesin ja Georgen tarina on Sambiassa ja muuallakin Afrikassa valitettavan tavallinen. Vaikka halua ja motivaatiota riittää, monien ihmisten mahdollisuudet päästä pois köyhyydestä työn ja taloudellisen toiminnan kautta ovat olemattomat.

Sambialainen järjestö JCTR kommentoi hiljattain maissipulan takia maassa julistettua kansallista hätätilaa toteamalla, että Sambian hallituksen pitäisi keskittyä maissin saatavuuden turvaamisen lisäksi myös sellaisiin nälän ja köyhyyden syihin, joiden vuoksi ihmisillä ei ole varaa ostaa ruokaa. Näitä ovat muun muassa työttömyys ja matalat palkat.

Keväällä 2002 maailmanlaajuinen kansalaisverkosto Saprin (Structural Adjustment Participatory Review Iniative) julkaisi laajan tutkimuksensa niin sanottujen talouden rakennesopeutusohjelmien vaikutuksista kehitysmaissa. Raportin mukaan kehitysmaissa viime aikoina harjoitettu talouspolitiikka ei ole ollut taloudellisesti menestyksekästä: talouskasvun taso on monesti ollut heikkoa ja kehitysmaiden tuotannollinen kapasiteetti ja yritystoiminta on usein heikentynyt. Kotimarkkinoille suuntaunut tuotannollinen toiminta, erityisesti maatalous, on ollut suurissa vaikeuksissa, vaikka juuri sen kautta olisi suurin mahdollisuus synnyttää paljon työpaikkoja.

Rooman ja muiden viimeaikaisten kansainvälisten kehityskokousten päähuomio näyttää valitettavan usein kohdistuvan kiistelyyn kansainvälisten rahoituslupausten tasosta. Mielestäni vähintään yhtä paljon energiaa olisi kuitenkin syytä suunnata myös siihen, miksi Georgen ja Jamesin kaltaisia esimerkkejä löytyy niin paljon köyhistä kehitysmaista.