Tiedote

Suomi lusmuilee Roomassa

Suomen puheenvuoro Rooman ruokakokouksen kolmantena päivänä, keskiviikkona oli pettymys. Uunituoreen maa- ja metsätalousministeri Jari Koskisen (kok) puhe sisälsi paljon hyviä periaatteita maaseudun kehityksestä, paikallistason osallistamisesta, luonnonvarojen kestävästä käytöstä ja sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Siitä puuttuivat kuitenkin kokonaan käytännön toimet kauniiden periaatteiden toteuttamiseksi.
Miia Toikka
11.6.2002

Syy Suomen puheenvuoron latteuteen on selvä: valmistautuminen ruokakokoukseen näyttää lähes olemattomalta. Suomen päämääristä ja toimenpiteistä ei ole käyty poliittista keskustelua. Eduskunta ei ole osallistunut valmistautumiseen käytännössä katsoen lainkaan. Useiden muiden maiden valtuuskunnissa kansanedustajat ovat vahvasti edustettuna, eduskunnasta ei ole mukana ketään.
Surullisinta on, ettei Suomella ole Roomassa mitään kerrottavaa. Suomen virallisena linjana näyttää olevan EU:n selän takana piilotteleminen. Kun useat EU:n jäsenmaat ovat tehneet viimeisen vuoden aikana päätöksiä kehitysavun nostamisesta merkittävästi, jatkaa Suomi epätoivoista viivytystaistelua. Eikä Suomella näytä olevan muitakaan omia kehityspoliittisia linjanvetoja – linjaksi on valittu.

Muut maat ryhdikkäämpänä


Tiistaina puhuneiden Belgian ja Hollannin lähestymistapa oli tyystin erilainen. Belgia kertoi nostavansa kehitysapunsa 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2010 mennessä ja panostavansa kehitysyhteistyössään tulevina vuosina erityisesti maatalouteen.

Belgia kannatti myös kokouksen kuumimmaksi perunaksi muodostunutta oikeutta ruokaan ja tätä oikeutta konkretisoivan toimeenpano-ohjeiston laatimista. Belgia myönsi myös avoimesti, että EU:n maataloudelle maksamat vientituet syrjivät pienviljelijöitä kehitysmaissa.

Hollanti ilmoittautui puheessaan kehitysmaille haitallisten maataloustukien poistamisen ja kehitysmaiden tuotteiden markkinoille pääsyn vakaaksi kannattajaksi. Hollannin ministeri totesi suoraan, että teollisuusmailla on suuri vastuu maaseudun ja maatalouden kehityksen edistämisestä. Hän korosti, että teollisuusmaiden tulee kiinnittää huomiota eri politiikan alojen, mm. kauppa- ja maatalouspolitiikan, johdonmukaisuuteen köyhyyden ja nälän vähentämisen kannalta. Hollanti kuulutti myös avunantajamaiden parempaa koordinaatiota kehitysyhteistyössä.