Tiedote

Maiden menettäminen jaavalaisviljelijöiden huolena

Indonesiassa vietettiin 24 syyskuuta kansallista pienviljelijöiden päivää. Kaksi kolmasosaa indonesialaisista ovat pienviljelijöitä mutta heidän elinolot ovat vieläkin lähes yhtä huonot kun Suharton diktatuurin aikana.
Anu Lounela
24.9.2002

Laihat vuohet syövät vanhaa heinää kuivuneilla riisipelloilla Keski-Jaavalla. Tummanruskea ikääntynyt ja ryppyinen vanhus korjaa sadon riisipelloltaan. Indonesian pienviljelijät ovat kuvissa ja otsikoissa jatkuvasti näkyvissä Indonesian tiedotusvälineissä. Siitä huolimatta pienviljelijöitten tilanne ei ole parantunut sitten Suharton (1967-1998) diktatuurivallan ajoista oikeastaan ollenkaan.

Indonesian noin 210 miljoonasta asukkaasta 140 miljoonaa henkeä on pienviljelijöitä. Suurin osa heistä asuu Jaavan saarella. Siitä huolimatta Indonesia on Aasian suurin riisin maahantuoja. Riisinviljely Indonesiassa ei enää ole kannattavaa. Paikallisesti tuotettu riisi ei pysty kilpailemaan ulkomailta tuodun halvan riisin kanssa markkinoilla, ja hinnat ovat painuneet niin alas, ettei riisinviljely laajassa mittakaavassakaan kannata.

Indonesian maanviljelijöiden yhdistys on vaatinut riisin tuonnin lopettamista tai korkeita tullimaksuja ulkomaiselle riisille. Näin paikallisten viljelijöitten kannattaisi viljellä enemmän. Paikallinen maatalousministeri onkin ehdottanut vastaavia toimeinpiteitä, jotka kauppa- ja teollisuusministeriö tyrmäsi "vapaan kaupan hengen vastaisina toimenpiteinä".

Suharton aikoina toteutettiin ns. vihreä vallankumous, joka pakotti viljelijät käyttämään valtion määräämiä riisilajikkeita, lannoitteita ja tuholaisaineita. Tämä keskitetty maanviljelyspolitiikka johti yhtäältä maanviljelijöiden omien viljelytapojen muuttumiseen ja toisaalta omien riisilajikkeiden katoamiseen ja riippuvuuteen valtiosta ja globaaleista markkinoista. Nykyisellään Indonesialla ei ole selkeää maatalouspolitiikka, mikä ei sekään ole parantanut viljelijöiden asemaa.

Insistin (Institute for Social transformation) tiloissa 23.9. pidetty lehdistötilaisuus kokosi maanviljelijöitä ympäri Keski-Jaavaa kertomaan tilanteestaan. Kulonprogolainen Syamsuddin kertoi, kuinka pienviljelijät ovat jo vuosikymmeniä viljelleet Yogyakartan sulttaaninhovin omistamia maita. Viime vuonna paikallinen sijoittaja ilmaantui tuolle yhdeksän hehtaarin alueelle ja sanoi, että maat ovat nyt sen käytössä. Sijoittaja halusi viljellä tiikkipuuta ja lupasi että viljelijät voivat osallistua viljelemiseen. "Me teimme töitä puolitoista kuukautta ja sitten ne loppuivat, nyt meillä ei ole mitään."

Yksi jaavalaisten maanviljelijöiden suurimmista ongelmista on maiden menettäminen. Rahan puuttessa maanviljelijät myyvät pienet maapläntit jakartalaisille tai he ovat jo ennestään viljelleet vuokramaata. Maan hintojen noustessa ja teollisen kehityksen vallatessa alaa, pienviljelijät ovat joutuneet yhä ahtaammalle. Suursijoittajat muuttavat maan statuksen ja käyttötarkoituksen. Esimerkiksi Länsi-Jaavalla suuria riisipeltoja muutettiin golf-kentiksi, mikä sai jopa Megawatin tuomitsemaan riisipeltojen käyttämisen muihin tarkoituksiin.

Niinpä maanviljelijät Indonesiassa vaativatkin täydellistä maatalousuudistusta. Maitten uudelleen jakaminen ja maiden käyttövastuun siirtäminen aluehallituksille ja maanviljelijöille itselleen edesauttaisi maattomien ja pienviljelijöitten asemaa. Mutta monet kysyvät, voiko maiden uudelleenjako ja maatalousuudistus toteutua vapaan markkinatalouden tunkeutuessa Indonesiaan IMF:n ja Indonesian hallituksen yhdessä suunnitteleman maatalouspolitiikan avulla.