Tiedote

Kansalaisjärjestöt vaativat Roomassa ruokasuvereniteettia

Miia Toikka
17.6.2002

Samanaikaisesti YK:n ruokahuippukokouksen kanssa Roomassa kokoontui kansalaisjärjestöfoorumi, johon osallistui noin tuhat ihmistä, erilaisten kansalaisliikkeiden, viljelijöiden, maatyöläisten, alkuperäiskansojen, kalastajien sekä kehitysjärjestöjen edustajia. Foorumin yhteinen slogan oli "ruokasuvereniteetti", käsite, jonka järjestöt ottivat käyttöön jo edellisessä ruokakokouksessa vuonna 1996.

Ruokaa ensijaisesti paikallisille markkinoille



Ruokasuvereniteetti tarkoittaa maiden, kansojen ja yhteisöjen oikeutta määritellä itsenäisesti heille parhaat ruoan tuotannon, jakelun ja kulutuksen tavat. Ruokasuvereniteetti antaa mahdollisuuden ottaa huomioon erilaiset ekologiset, sosio-ekonomiset ja kulttuuriset olosuhteet. Sen keskeisiä periaatteita ovat paikallisten ja kotimaisten markkinoiden ensijaisuus sekä ruokadumppauksen lopettaminen. Dumppaus määritellään tuotteen myymiseksi hinnalla, joka on alempi kuin sen tuotantokustannukset.

Ruokasuvereniteetti edustaa vaihtoehtoista lähestymistapaa nälkäongelman ratkaisemiseen. Huippukokoukselle esittämässään julkilausumassa järjestöt moittivat, ettei hallituksilla ollut kokouksessa tarjottavana muuta kuin samaa vanhaa, jo tehottomaksi todettua lääkettä.

"Mikään määrä poliittista tahtoa ja resursseja ei riitä poistamaan nälkää maailmasta näillä keinoilla", järjestöt kritisoivat. "Vuoden 1996 ruokakokouksen toimintaohjelma on epäonnistunut, koska se tukee neoliberalistista politiikkaa, joka lisää nälkää."

Rooman seurantakokous ei tuo muutoksia vapaakauppaa painottavaan politiikkaan. Tukea paikalliselle pientuotannolle ja köyhien oikeuksille maahan, siemeniin ja muihin ruoantuotannon resursseihin ei ole luvassa.

Oikeus ruokaan pantava täytäntöön



Kansalaisjärjestöt vaativat myös, että nälkää ja aliravitsemusta tulisi tarkastella ihmisoikeuskysymyksenä. Oikeudella ruokaan on vahva perusta kansainvälisessä lainsäädännössä aina YK:n ihmisoikeusjulistusta myöten. Myös vuoden 1996 ruokakokous vahvisti tämän oikeuden loppuasiakirjassaan. Monilla kansalaisjärjestöillä ja myös hallituksilla oli seurantakokouksessa tavoitteena käynnistää prosessi, jossa ruokaoikeuden toteuttamisesta ja siihen liittyvistä valtioiden velvoitteista laadittaisiin yksityiskohtaisempi toimeenpanosääntö (code of conduct).

Ehdotuksella toimeenpanosäännön laatimisesta oli kehitysmaiden G77-ryhmän, Norjan, Sveitsin ja EU-maista muun muassa Saksan tuki. Neuvottelujen lopussa ehdotus kuitenkin kaatui etupäässä Yhdysvaltojen vastustukseen. Loppuasiakirjaan tuli kuitenkin maininta vapaaehtoisista ohjeista (voluntary guidelines), joita laatimaan asetetaan kahdeksi vuodeksi hallitustenvälinen työryhmä. Pieni askel eteenpäin saatiin siis otettua tässä asiassa.

Vahvempi ihmisoikeusperusta antaisi köyhyyden ja nälän vastaiselle työlle lisäpotkua. Se tuo näkyviin aliravitsemuksen taloudelliset ja poliittiset syyt ja asettaa hallitukset vastuuseen kansalaistensa kärsimyksestä. Oikeus ruokaan velvoittaa myös kansainvälisiä instituutioita: esimerkiksi rakennesopeutusohjelmat eivät saa heikentää hallitusten toimintakykyä tämän oikeuden toteuttamiseksi.

Pienviljelijät vastaus nälkäongelmaan



"Pienviljelijät eivät ole ongelma, vaan vastaus nälkäongelmaan", oli yksi kansalaisjärjestöfoorumin iskulauseista. Enemmistö köyhistä ja nälkäänäkevistä asuu maaseudulla. Vaikeista olosuhteista huolimatta köyhät viljelijät, erityisesti naiset, myös tuottavat valtaosan ravinnosta kehitysmaissa, Afrikassa jopa 80 prosenttia. Avaimet nälkäongelman ratkaisuun ovat heidän käsissään, mutta he tarvitsevat hallitustensa tukea.

Monissa maissa kaivataan kipeästi maauudistusta, joka takaisi pienviljelijöille ja alkuperäiskansoille, myös naisille, oikeuden maahan. Toinen tärkeä mutta uhattu ruoantuotannon resurssi ovat siemenet. Keskittyvät siemenmarkkinat ja kasvinjalostajanoikeudet rajoittavat yhä enemmän viljelijöiden mahdollisuuksia käyttää, vaihtaa ja jalostaa siemeniä. Myös köyhien vedensaanti on laajasti turvaamatta.

Jotta maat voisivat paremmin suojata ja tukea pienviljelijöidensä edellytyksiä ruoantuotantoon, ne tarvitsevat enemmän liikkumavaraa ja vapauden määritellä itsenäisesti politiikkansa.

"Kaiken kaikkiaan maailmassa täytyy tehdä tilaa moniarvoisemmalle politiikalle. Maailmanpankin, IMF:n ja WTO:n ajama yhden koon politiikka on tullut tiensä päähän", päättivät kansalaisjärjestöjen edustajat puheenvuoronsa ruokahuippukokouksessa.

Lisätietoa Rooman ruokahuippukokouksesta Kepan WFS-sivuilta