Tiedote

Aliravitsemus lisääntyy Keski-Amerikassa

Noin 8,6 miljoonaa eli joka kolmas keskiamerikkalainen elää tätä nykyä vähäsateisella "kuivuuskäytävällä tai -vyöllä", jolla YK:n ruokajärjestö WFP:n viimeisimmän tutkimuksen mukaan jonkinasteinen luonnonkatastrofi lisäksi aiheuttaa vakavaa ruokapulaa vuosittain.
Kimmo Lehtonen
2.10.2002

Kuva: Kimmo Lehtonen
Matagalpan alueen nälkäpakolaisia. Kuva: Kimmo Lehtonen

MANAGUA -- El Salvadoriin, Hondurasiin, Guatemalaan ja Nicaraguaan levinneellä alueella on viimeisen vuosikymmenen aikana koettu toistuvia hurrikaaneja, tulivuoren purkauksia ja ajoittaisten rankkasateiden aiheuttamia maanvyörymiä ja tulvia. Viime vuosina tilannetta on pahentanut vielä entisestään kahvintuotannon kriisi, joka tänäkin vuonna on saanut jo tuhansia perheitä hakeutumaan ruoka-avun piiriin.

Nicaraguassa puolet 5, 6 miljoonan väestöstä elää vyöhykkeellä. YK:n mukaan kuivuus on tänä vuonna koetellut Nicaraguassa jo noin 60 000 pientuottajaa, jotka myös viime vuonna joutuivat saman kuivuusongelman eteen. Heitä koettelee samanaikaisesti myös kahvintuotannon kriisi ja siten sadonkorjuuajan työpaikkojen menetys.
 

Köyhältä puuttuvat vaihtoehdot



Viime vuonna Nicaraguassa kuivuus koetteli yli puolta miljoonaa maaseudun asukasta, koko Keski-Amerikassa vajaata 1,5 miljoonaa. Nicaraguassa ja naapurimaissa menetettiin useilla alueilla sadot lähes kokonaan ja kymmenet tuhannet maatyöläisperheet pysyivät hengissä kuukausia ainoastaan hätäavun turvin. Sama on toistumassa tänä vuonna. Viime vuonna kovia kokeneella Matagalpan alueella on kuluvana vuonna jo 15 lasta menehtynyt nälkään. Ruoka-apua on toimitettu sadoille perheille, jotka joutuivat jo pari kuukautta sitten hakeutumaan pääteiden varsille apua saadakseen.
Jos käsitteitä pyöritetään, ruokaturva-asiantuntija ja ekonomi Ali Jimenez puhuisi nykyään mieluummin ruokaturvattomuudesta ruokaturvan sijaan. Sille on hänen mielestään kuvaavaa juuri kuivuusvyöhykkeellä asuvien perheiden krooninen ruokapula. "He eivät enää saa riittävästi ravitsevia elintarvikkeita turvatakseen lastensa normaalin kehittymisen ja terveen elämän tulevaisuudessa", Jimenez sanoo. "Tämä on sellainen noidankehä, jossa aliravitsemus ruokkii muita ongelmia. Aliravitsemus taasen johtuu siitä, että ihmiset asuvat näillä herkästi haavoittuvilla alueilla. Heidän köyhyytensä on ennen kaikkea tulosta vaihtoehtojen puutteesta", Jimenez summaa.

Nicaraguan hallituksen ja YK:n laskelmien mukaan joka kolmas nicaragualaislapsi kärsii jatkuvasta aliravitsemuksesta. Naapurimaiden tilanne ei ole sen parempi, osalla vielä kehnompi. Guatemalassa arvioidaan jopa joka toisen lapsen olevan aliravittu. Jos ruoka-apua ei tänä vuonna useisiin yhteisöihin olisi saatu toimitettua ajoissa, työttömyyden ja kuivuuden yhdistelmä olisi arvioiden mukaan vienyt hengen 6 000 maaseudun asukkaalta. Hondurasissa aliravitsemuksesta kärsii 38 ja El Salvadorissa 23 prosenttia lapsista.
Keski-Amerikassa aliravittujen määrä kasvoi 1990-luvulla 1,5 miljoonalla ja Karibialla melkein saman verran. Eteläisessä Amerikassa tapahtui 1990-luvulla lievää myönteistä kehitystä, sillä aliravitsemusluvut kääntyivät laskuun. Argentiinan tämänvuotinen talousromahdus ja väestöstä noin puolen, arviolta 15 miljoonan ihmisen ajautuminen köyhyyteen on kuitenkin muuttanut kehityksen suunnan taas kerran.

Perushyödyketuotanto vähenee



Kuivuusvyöhykeongelman lisäksi perushyödyketuotannon lasku Keski-Amerikassa lisää hallitusten taakkaa, sillä se on yksi syy maiden yhteenlaskettuun noin 5 miljardin dollarin vuosittaiseen kauppataseen vajeeseen. Se tuonti, mitä ei viennillä kateta, maksetaan ottamalla lisää lainaa. Nicaraguassa vuosittainen kauppataseen vaje on 66 prosenttia eli noin miljardi dollaria, Costa Ricassa vähiten, noin 13 prosenttia, ja muissa maissa siltä väliltä.

"Honduras ja Nicaragua ovat pahimmassa tilanteessa, sillä tuotannon vähentyessä maiden väestö kasvaa kaikista nopeimmin", Jimenez sanoo. Vaikka molemmissa maissa maissintuotanto lisääntyy toisin kuin muissa alueen maissa, se tapahtuu ilman suunnitelmallisuutta ja teknisesti alkukantaisesti.

Jimenezin mukaan Nicaraguassa tuottavuus hehtaaria kohti perushyödykkeiden osalta on surkea. Hän päivittelee sitä, että tuottajat ryhtyvät mieluummin kauppiaksi kuin sijoittaisivat tuotantonsa tekniseen kehittämiseen. Maalta puuttuu myös kansallinen politiikka, jolla perushyödyketuotantoa tuettaisiin lainoilla ja teknisen avun turvin.

"Tuottavuus hehtaaria kohti laski maissin ja papujen osalta koko alueella. Molempien hyödykkeiden osalta Nicaraguassa ei kyetä parhaimmillaan kuin puoleen maiden tuottavuuden keskiarvosta. Tuotamme papuja tänä vuonna hiukan enemmän ainoastaan siksi, koska viljelyalaa on lisätty."

"Maaseudun väestö on unohdettu kokonaan", Jimenez päivittelee. "Kenelläkään ei ole kykyä ottaa harteilleen edes kaikkien teknisten ongelmien vyyhteä. Pitäisi löytää vaihtoehtoisia keinoja, joilla ihmisten elämänlaatua voidaan kohentaa. Se on kansallinen haasteemme."