Ruokaa ja rauhaa reilulla kauppapolitiikalla - köyhyyden ja kaupan kytkökset, osa 2

Maatalouskaupan sääntöjen muokkaaminen on tehokkaimpia keinoja köyhyyden vähentämiseksi. Neljä viidestä aliravitusta ihmisestä on pienviljelijä, maaton työläinen maaseudulla tai kalastaja.

Maataloustuotannon kasvu panisi vauhtia myös muuhun elinkeinoelämään tuomalla pääomaa, raaka-aineita ja markkinoita käsitöille, teollisuustuotteille ja palveluille kehitysmaissa.

Maailman kauppajärjestön WTO:n periaatteiden mukaan köyhiä maita voidaan suosia kauppapolitiikassa, mutta todellisuus on toistaiseksi toisenlainen. Teollisuus- ja palvelukauppaa, joissa varakkaat maat ovat kilpailukykyisimpiä, on vapautettu ripeästi, mutta maatalouskauppaa ei. Lopputuloksena köyhimmät maat joutuvat maksamaan maatalousvaltaisesta viennistään keskimäärin kolmanneksen korkeampia tulleja kuin teollisuusmaat omasta viennistään.

Köyhyyden vähentäminen lisää yhteiskunnallista vakautta ja globaalia turvallisuutta. Kauppasäännöt vaikuttavat turvallisuuteen myös suoraan: kauppaa käydään aseilla, huumeilla, vedellä, lääkkeillä ja peruspalveluilla.