Kuinka globaali eriarvoisuus ratkaistaan kestävän talouden politiikalla

Taloudellinen eriarvoisuus ei ole vain köyhien maiden ongelma, vaan se koskee myös Suomea. Tulo- ja varallisuuserot ovat kasvaneet useimmissa valtioissa viimeisten 30 vuoden aikana. Rikkain prosentti maailman väestöstä omistaa lähes puolet kaikesta maailman varallisuudesta.

Äärimmäinen eriarvoisuus näivettää hyvinvointia, hidastaa taloudellista kehitystä ja lisää talouskriisien todennäköisyyttä. Se myös lisää sosiaalisia ja terveysongelmia, tuottaa rikollisuutta ja väkivaltaa ja vaarantaa vakaan yhteiskuntakehityksen. Suuri osa ihmisistä jää vaille mahdollisuutta hyödyntää lahjojaan, toteuttaa itseään ja elää ihmisarvoista elämää. Samalla toinen ääripää, varakkain osa ihmiskunnasta, kuluttaa luonnonvaroja huomattavasti muita enemmän.

Tietty määrä taloudellista eriarvoisuutta on hyväksyttävää: lahjakkuudesta tai kovasta työnteosta on luontevaa palkita, kuten myös valmiudesta kantaa liiketaloudellisia riskejä. Kaikilla täytyy kuitenkin olla samat mahdollisuudet menestymiseen.

Eriarvoisuuden kasvu on yksi osoitus siitä, ettei talousjärjestelmämme tuota sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää hyvinvointia. Nykyiset tuotanto- ja kulutuskäytäntömme ylittävät planeettamme ekologiset rajat moninkertaisesti. Eriarvoisuuden vähentäminen on välttämätöntä, mikäli haluamme vähentää köyhyyttä ja säilyttää maapallon elinkelpoisena.

Tasa-arvoisempaa kehitystä voi edistää kestävän talouden politiikalla, ja siksi myös suomalaiset päättäjät ovat keskeisessä asemassa. Kestävää taloutta luodaan esimerkiksi suitsimalla veroparatiiseja, lisäämällä yritysten vastuullisuutta, hillitsemällä ilmastonmuutosta ja vakauttamalla rahoitusmarkkinoita.

Eriarvoisuuden vähentämisen tulee olla tavoitteena vuonna 2015 solmittavissa ja kaikkia maailman valtioita velvoittavissa YK:n kestävän kehityksen tavoitteissa. Ihmiskunnan tulevaisuus riippuu kyvystämme jakaa vaurautta ja hyvinvointia tasaisemmin.