Blogi

Ylitsepursuavaa korruptiota vai henkiinjäämistaistelua?

Transparency Internationalin mukaan viimeisen kolmen vuoden aikana korruptio Mosambikissa on noussut reilusti - maan hallituksen vakuutellessa päinvastaista. Tutkimuksen mukaan Mosambik on eteläisen Afrikan korruptoitunein maa. 68 prosenttia kansalaisista kertoo joutuneensa maksamaan virkamiehille voitelurahoja.
Pauliina Sarvilahti-Jiménez
4.1.2012

Poliisi, puolueet ja oikeuslaitos kuuluvat maan pahamaineisimpaan eliittiin, kun taas tiedotusvälineet, kansalaisjärjestöt ja uskonnolliset yhteisöt koettiin läpinäkyvimmiksi.

USAID:n tekemän tutkimuksen mukaan korruptiota on Mosambikissa ruohonjuuritason taskuvarasmaisesta korruptiosta korkean tason vakavaan julkisten rahojen väärinkäyttöön, nepotismiin ja jopa poliitikkojen yhteyksiin järjestäytyneeseen rikollisuuteen. O Pais -lehden mukaan vuonna 2011 valtion julkisia varoja hävisi kasinkertainen määrä edellisvuoteen verrattuna.

Selvää on, että korruptio on haaste maan kestävälle kehitykselle ja maineelle. Muut Mosambikin kehityksen indikaattorit ovat pysyneet suurin piirtein samoina tai nousseet viime vuosina, vain korruptiota koskevat ovat jatkuvassa laskussa. Mosambik on parantanut huomattavasti investointi-ilmapiiriään, mutta pahasti jylläävä korruptio on uhka myös sille. Yritykset mitä todennäköisimmin törmäävät laittomiin käytäntöihin viimeistään julkisia hankintoja tehdessään.

Avunantajamaat ovat yrittäneet vaatia tehokkaampia otteita korruptionvastaisessa taistelussa, mutta tämänkin voimaryhmän vaikutusmahdollisuudet ovat rajalliset. Maan presidentti, maineikas liikemies Armando Guebuza, on puheissaan aloittanut ”taistelun korruptiota vastaan”. Mosambikiin on perustettu itsenäinen korruption vastainen toimisto, jolla on paikallisedustus myös maan pohjois- ja eteläosissa. Toiminnassa on toivomisen varaa: Nampulan toimisto on huolissaan vähäisistä ilmiannoista, kun taas Maputossa kaksi toimiston työntekijää jäi kiinni korruptiosta.

Missä pahamainen korruptio sitten lymyää ja mitä se käytännössä on? Millaiset kasvot korruptio saa Pemban kaltaisessa paahteisessa pikkukaupungissa? Kuka voittaa ja kuka häviää?

Keskustellessani paikallisten kanssa huomaan, ettei kukaan mielellään käytä sanaa ”korruptio”. Monet hymähtelevät, naureskelevat ja vaihtavat puheenaihetta, toiset mainitsevat jotain korkean tason poliitikoista. Eräs kertoo korruptiorahojen suunnitelmallisuudesta: pientä tukea pyydettäessä huomioidaan jo mahdollisen ilmiannon myötä tehtävä lahjontamaksu tuomarille. Kansalaisyhteiskunnan edustajat lähes kuiskaavat asiasta puhuttaessa, vilkaisu olan yli tulee automaattisesti jatkeena. Julkissektorilla työskentelevien virkailijoiden kanssa leikittely korruptio-sanalla saa naamat vakavaksi ja huumorintaju loppuu välittömästi, ymmärrettävistä syistä.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Korruptio on verhottu termeihin kiitollisuudenosoitus, virvoitusjuoma, ymmärrys, riisiä perheelle, ”sori, ei ole mahdollisuutta tehdä enempää” ja ”hups, kuitit ovat loppuneet” -tokaisuihin. Jos pientä virvoitusta ei heltiä, palvelut hidastuvat tai saattavat jämähtää kokonaan.

Pembassa korruption synonyymit ovat arkipäivää. Yksi esimerkki on poliisin toiminta melkein aina, kun joudun tekemisiin heidän kanssaan. Liikennepoliisi on usein yrittänyt napata pientä voitelurahaa perustarkastuksia tehdessään. Ystävällisesti olen aina ilmoittanut, että ei ongelmaa, jos todella tein jotain väärin, niin maksan sakon kuittia vastaan. Yhtä kertaa lukuunottamatta vastaus on ollut murahdus ja käden heilautus.

Onneakin on ollut matkassa. Maputon liikennepoliisi on kuulemani mukaan huomattavasti hankalampi. Kerran istuin poliisilaitoksella kolme tuntia uhkailevan poliisimiehen edessä. Rikkeenäni oli miehen mukaan pysäköiminen liian lähelle jalkakäytävää. Kuitit olivat kuitenkin loppuneet ja poliisi ”hyvää hyvyyttään” päästi menemään.

Toinen poliisin kanssa käyty neuvottelu tapahtui jouduttuamme veitsihyökkäyksen kohteeksi. Vaikka pahempaa ei sattunut, teimme ilmoituksen kaupungin poliisille. Väsähtäneen oloinen virkamies kirjasi tarinamme ja ympeänä letkautti, että nyt tietysti kirjoitatte tästä internetiin ja Pemban turistiluvut kärsivät. Mies pyysi virvoitusjuomaa, koska ”rosvojen perässä juokseminen on kuumaa puuhaa”. Ei annettu, ja poliisi jäi haukottelemaan verannalle.

Tuttuni suositteli siirtymistä yhteisöpoliisin puheille, he kun yleensä saavat jotain aikaan. Löysimme torin läheisyydestä vanhan rutikuivan oloisen miehen, joka sanoi hoitavansa asian komissionsa kanssa. Ystävämme mainitsi, että olisi hyvä osoittaa kiitollisuutta yhteisöpoliisille. Päivässä veitsimies oli saatu kiinni ja viety kaupungin poliisilaitokselle. Meitä pyydettiin todistamaan. Muutaman tunnin odottelun jälkeen samainen väsynyt poliisi naureskeli yhteisöpoliisin hyödyttömyydelle ja sanoi, että ehkä veitsimies pitäisi päästää vapaaksi, jos tunnistus kestää liian kauan ja että on niin kuuma, että virvoitusjuoma auttaisi. Aloimme verkkaisesti pohtia lukemaamme uutista KORRUPTION vastaisesta taistelusta Mosambikissa. Poliisin selkä suoristui ja tunnistus hoidettiin nopeasti.

Tavalliselle kansalle haitallisinta on varmaankin korruptio terveys- ja koulutussektorilla. Lähes kaikki paikalliset tuttumme maksavat lastensa opettajille kokeiden aikaan pientä epävirallista koemaksua. Maksu ei ole eurooppalaisen silmissä suuri, mutta tuntuu vahvasti köyhyydessä elävien monilapsisten perheiden taloudessa. Jopa niin paljon, että jotkut lapsista joutuvat jättämään koulun kesken. Tilitys opettajille on jo niin institutionalisoitunut, ettei kukaan enää kyseenalaista sitä. Toisaalta usein opettajien ja muidenkin virkamiesten palkat ovat myöhässä ja he etsivät tilanteeseen helpotusta. Noidankehä on valmis.

Terveydenhuollon parissa on yleisesti tiedetty tosiasia, että raskaana olevien naisten tulee kantaa loppuraskauden aikana muutamaa sataa meticaisia capulanassaan. Jos synnytys käynnistyy, tällä pienellä voitelulla varmistuu asiallinen hoito ilmaisen terveydenhuollon parissa.

Surullisia kohtaloita on tästä huolimatta. Katija, 22-vuotias useita keskenmenoja kärsinyt nuori äiti synnytti vaikean keisarileikkauksen jälkeen pienet kaksoset. Leikkausta seuraavana päivänä äiti lapsineen lähetettiin kotiin, vaikka naisen mies pyysi vielä muutamaa yötä sairaalassa. Katijan haava kun oli vielä kovin kivulias ja pienokaiset heikkoja. Hoitaja ilmoitti äidin voivan jäädä, jos perhe maksaisi noin 40 euroa. Perheellä ei ollut rahaa. Päivää myöhemmin ensimmäinen pienokainen menehtyi ja kaksi päivää myöhemmin myös toinen nukkui pois. Tulevasta elämästä ja ilosta jäi jäljelle vain tulehtunut haava ja äärimmäinen suru. Perheen isoisä Sabulia on kerännyt voimansa ja tehnyt ilmoituksen korruptiosta sosiaali- ja terveysministeriön alueelliseen edustukseen brasilialaisen tuttavansa tukemana. Ensimmäinen askel on otettu.

Korruption syitä on selitetty moninaisin tavoin. On selvää, että kovan sisällissodan kärsinyt maa, jossa muutos suunnitelmataloudesta markkinatalousyhteiskuntaan kävi nopeammin kuin toimivan demokraattisen järjestelmän rakentaminen, jätti hedelmällisen maaperän monenlaisille väärinkäytöksille.

Mosambikin tulevaisuudennäkymät ovat talouskasvun myötä kuitenkin toiveikkaat. Nähtäväksi jää, miten maa pystyy muuntamaan talouskasvun kestäväksi kehitykseksi ja huomioimaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevat. Tasapainoa tähän tuo parhaillaan myös kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen. Todellista poliittista tahtoa tarvitaan ja erityisesti tiedostavaa ja oman arvonsa tuntevaa kansaa.