Blogi

Verotus ja tasa-arvo

Miten nämä kaksi asiaa, tasa-arvo ja naisten asema sekä veropolitiikka kietoutuvat yhteen? Maailman sosiaalifoorumin työpajassa 26. maaliskuuta aiheesta puhuivat asiantuntijat ja kansalaisjärjestöjen edustajat Euroopasta, Aasiasta ja arabimaista sekä Afrikasta. Tilaisuuden järjesti Global Alliance for Tax Justice -kampanja.
Katja Hintikainen
31.3.2015

”Vero-oikeudenmukaisuutta ei voi olla ilman sukupuolten välistä tasa-arvoa”, julistaa kyltti Maailman sosiaalifoorumissa pidetyn tilaisuuden ovella. Tunisialaisen yliopiston luokkahuoneeseen kokoontuu sekalainen joukko kiinnostuneita. Toisille taistelu veroparatiiseja ja verovälttelyä vastaan on arkipäivää, toiset taas kantavat yllään tasa-arvoa ajavien liikkeiden tunnuksia ja iskulauseita.

Kehitysmaiden naiset tyypillisesti hoitavat kotia ja perhettä, hoivaavat lapset ja vanhukset sekä laittavat päivittäisen ruuan. Vaikka tämä työ on olennainen tuki valtion taloudelle, ylläpitävä voima, se ei näy bruttokansantulossa, siitä ei makseta palkkaa ja se ei näy verotilastoissa. Niinpä naisten tekemä kotityö harvoin tunnustetaan osaksi tuottavaa, valtiolle verovaroja kerryttävää työtä. Tällöin naiset on myös helppo jättää verovaroin tuotettujen palvelujen marginaaliin. Tämän allekirjoittavat kaikki panelistit.

Asetelmaa ei ole helppo murtaa. Siitä kielii myös tasa-arvoa ja naisten asemaa ajavien tahojen piirissä käytävä kaksitahoinen keskustelu ratkaisuista. Onko paras ratkaisu edistää naisten palkkatyötä ja sitä kautta nostaa heidän tulotasoaan sekä kohentaa naisten asemaa tunnustettuina veronmaksajina, yhteiskunnan täysvaltaisina jäseninä? Vai olisiko parempi tavalla tai toisella maksaa naisten tekemästä näkymättömästä työstä, ja antaa heille näin mahdollisuus olla tahtonsa mukaan joko kotona tai palkkatyössä?

Oli kumpaa mieltä tahansa, on tiedostettava, ettei pelkkä palkkatietojen tarkastelu riitä, kun halutaan arvioida erilaisten töiden panosta valtiontalouteen. Julkisista palveluista huolehtiminen on keskeistä, jos halutaan tarjota naisille edes mahdollisuus työskennellä kodin ulkopuolella. Tärkeimmäksi osoittautunut elementti on luotettava ja edullinen lasten päivähoito.

***

Oikeudenmukainen verojärjestelmä ei voi myöskään tarkoittaa sitä, että monikansallisten suuryritykset pääsevät pälkähästä ja kehitysmaiden naiset tuodaan harmaan talouden alueelta palkkatyön piiriin ja heidän pienet tulonsa lätkäistään verolle.

Verotuksen peruskysymystä eli progressiivisen ja regressiivisen verotuksen eroja on mahdollista tarkastella myös naisten aseman näkökulmasta. Esimerkiksi Filippiineillä naiset käyttävät valtaosan tuloistaan kotitaloustarvikkeisiin ja ruokaan, joilla on kaikille sama arvonlisävero. Näin naisten pienistä tuloista suhteessa suurempi osa hupenee veropolitiikan seurauksena.

Ylipäätään progressiivinen verotus, joka ottaa huomioon tulotason, on myös naisten aseman kannalta parempi ratkaisu, sillä vähävaraisissa on naisia enemmän.

***

Miksi sitten verotusjärjestelmiä luotaessa ei oteta sukupuolten välistä tasa-arvoa huomioon? Filippiineillä viranomaiset olivat saaneet risuja kehitysohjelmien rahoittajilta tämän kysymyksen sivuuttamisesta, mikä oli saanut viranomaiset konsultoimaan kansalaisjärjestökenttää.

Naisten aseman ja verotuksen väliset yhteydet eivät olleet tulleet lainkaan veroviranomaisten mieleen. Aina ei ole kysymys poliittisesta vastentahtoisuudesta tarttua asiaan, vaan silkasta tietämättömyydestä ja erilaisten näkökulmien puutteesta.

Verojärjestelmien rakentaminen on hienovaraista työtä, joka on kytköksissä niin kulttuuriin kuin verojärjestelmien teknisiin yksityiskotiin ja valtioiden lainsäädäntöön. Selväksi kävi, että pelkkä verolainsäädännön muuttaminen harvoin riittää, vaan tarvitaan myös muutoksia toimintatavoissa, yhteiskunnan normeissa ja muussa lainsäädännössä, kuten omaisuutta ja omistamista koskevissa pykälissä.

Verojärjestelmiä ei voi myöskään noin vain monistaa valtioiden välillä, vaan paikallinen konteksti ja olemassa oleva lainsäädäntö vaikuttavat järjestelmän kehittymiseen ja kansalaisten reiluuden kokemukseen.

Tiedon, tutkimuksen ja kokemusten vaihto on kuitenkin aina hyödyllistä. Kehitysyhteistyöllä voidaan myös tukea valtioiden omaehtoista verojärjestelmien rakentamista. Yhtä kaikki verot ovat nousseet tervetulleella tavalla mukaan keskusteluihin kehityksestä ja oikeudenmukaisten yhteiskuntien rakentamisesta. Sosiaalifoorumin ohjelmakin tarjoili useampia verotusta käsitteleviä tilaisuuksia ja keskusteluja.