Blogi

Tuloksellisuus - meidän kaikkien asia

Ulkoministeriön 8.11. pidetyssä kansalaisjärjestöseminaarissa puhuttiin täydentävyydestä ja tuloksellisuudesta kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyössä.
Anna-Sofia Joro
13.11.2012

Kehitysministeri Heidi Hautala muistutti, että vaikka termit voivat kalskahtaa elitistisiltä, asia on tärkeä ja päämäärä yhteinen. Ministeriössä yritetään kehittää toimintatapoja laajasta tuloksellisuusnäkökulmasta, sillä talouden kasvu ei kerro mutkikkaista kehitystuloksista. Järjestöt ovat mukana omine prosesseineen ja Istanbulin periaatteineen.

Kehitysyhteistyön tuloksellisuus on yksi keskeisistä ja vaikeimmista kysymyksistä, jonka liian monet maat kokevat parlamenteille raportoitavana tilinpito-asiana. Käsite on kuitenkin paljon laajempi.

Tuloksellisuus merkitsee seuranta- ja raportointikäytäntöjä ja niiden saavuttamista ja siihen liittyy vahvasti ajatus tilivelvollisuudesta kansalaisille - meillä ja muualla, Hautala muistutti. Hyödynsaajilta saadut palautteet ovat keskeisiä.

Kehityspoliittisen osaston alivaltiosihteeri Anne Sipiläinen toivoi järjestöiltä näkemyksiä siitä, miten kansainvälisen tason sitoumukset näkyvät - vai näkyvätkö - maatasolla. Jollei maatasolla saada aikaan enemmän kehitysvaikutuksia, sitoumukset jäävät sanahelinäksi eikä raskaita kansainvälisiä rakenteita tarvita, hän ilmaisi.

Kaikkea Suomen kehitysyhteistyötä ohjaavat kehityspoliittisen toimintaohjelman tavoitteet voimaannuttaminen, kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen ja demokratiakehityksen edistäminen. One size fits all -mallia ei ole olemassa, Hautala totesi, mutta järjestöillä on mahdollisuus puolustaa heikoimpia, lisätä kansalaisaktiivisuutta ja voimaannuttamista ruohonjuuritasolla.

Keskustelua herätti, miten kansalaisyhteiskunnan voimaantumista voidaan mitata? Tarjolla ei ole valmiita konsepteja. Sipiläisen mukaan monilla järjestöillä on jo olemassa hyviä käytäntöjä, eikä indikaattoreiden pidä olla yleismaailmallisia tai määrällisiä.

***

Täydentävyys on tärkeä tuloksellisuuden ulottuvuus. Pari päivää ennen kansalaisjärjestöseminaaria julkaistussa OECD/DACin vertaisarviossa Suomi sai vahvan suosituksen fokusoida ja tarkentaa kehityspolitiikkaansa.

Hautala muistutti, etteivät järjestöt ole erityinen kohde, kun puhutaan kehitysyhteistyömme pirstaleisuudesta. Järjestön koko ei ole ensisijainen kriteeri, sillä myös pienimuotoinen toiminta tärkeää. Keskittämistä pitää miettiä myös hallitusten välisessä ja monenkeskisessä toiminnassa.

Ulkoministeriö tukee vahvasti järjestöjen moninaisia rooleja itsenäisinä kehitystoimijoina ja vahtikoirina Suomessa ja EU:ssa. Anne Sipiläinen korosti, että ulkoministeriö kannustaa - ei pakota - järjestöjä hankkeisiin kaikkein köyhimpien keskuudessa pitkäaikaisissa pääkumppanimaissa.

Entä täydentävätkö eri toimijat toisiaan Suomen seitsemässä pääkumppanimaassa samoilla sektoreilla vai täydentävätkö järjestöt virallista kehitysyhteistyötä toimimalla siellä, missä ei ole hallitusten apua? Kumpikin tapa käy, kunhan kehityspoliittisen ohjelman tavoitteet pysyvät mielessä.

Viime kevään kansalaisjärjestöseminaarissa ministeri Hautala lupasi palkita ja kehua hyviä järjestöhankkeita. Hän oli valinnut kolme hanketta, joissa täyttyy jokin kehityspoliittisen toimenpideohjelman täydentävyyteen liittyvä erityispiirre.

Kehuja saivat WWF, joka on on onnistunut löytämään Nepalissa synergiaa kahdenvälisen yhteistyön, maan hallinnon ja muiden järjestöjen kanssa. Toinen esimerkki oli Shiffan naisten tiedottamis- ja mediakoulutushanke Somaliassa, joka tukee naisten arkipäivän elämänhallintaa ja ruohonjuuritason viestintää laajan yhteistyöverkoston avulla. Kolmanneksi Hautala nosti esiin Fida Internationalin, joka tukee Tansaniassa vammaisten nuorten tukiohjelmaa. Hankkeessa on onnistuttu vaikuttamaan poliittiseen muutokseen kansallisella tasolla.

***

Keinot ovat monet tuloksellisuuden lisäämisessä, kuten ministeriön parhaillaan käynnissä oleva uusien kumppanuusjärjestöjen haku ja innovatiivisten rahoitusmekanismien kehittäminen. Rahoitusikkunoiden on sovittava kansalaisyhteiskunnan tarpeisiin. Pitkäaikaisempia sopimuksia tarvitaan, mutta samalla pitää pystyä joustamaan, ministeriöstä kuvailtiin.

Myös järjestöjen lähestymistapoihin toivotaan lisää innovatiivisuutta. Heidi Hautala nosti esiin World Visionin mallin, jossa yksityissektori yritetään saada miettimään, miten kohdata kansalaisyhteiskunnan toimijat.

Samoin järjestöjä kannustetaan yhteistyöhön. Järjestöt toivoivat ministeriöltä porkkanaa yhdessä tekemiseen muun muassa helpottamalla kansainvälisen yhteistyön raportointijärjestelmiä. Toisaalta tuli ilmi, että järjestöt voivat myös itse ryhtyä tuumasta toimeen ja lähestyä toisiaan.

***

Ministeriö pyrkii lisäämään järjestöjen ja edustustojen yhteistyötä, ja järjestöjä on jo osallistettu maaohjelmien suunnitteluun. Anne Sipiläinen kannusti hankkeessa vierailevia järjestöjen edustajia käymään aina myös lähetystössä. Järjestöt voivat olla edustustoille kullanarvoisia tiedonlähteitä, kun ennakoidaan kehityshaasteita.

Järjestöistä toivottiin, että edustustot ottaisivat hanakammin kantaa etenkin silloin, kun paikallisen kansalaisyhteiskunnan tilaa rajoitetaan. Yhteistyö edustuston kanssa koettiin joskus haastavaksi, jos käsitykset paikallisen kansalaisyhteiskunnan tilasta eroavat tai resurssit eivät riitä järjestöjen tarjoamaan tietoon perehtymiseen. Sipiläinen lupasi välittää palautteet lähetystöille.

Lisätietoja