Blogi

Tieto ei Mosambikissa ole vielä täysin vapaata

Puhe median vapaudesta Mosambikissa alkaa olla avoimempaa, mutta tehtävää riittää vielä paljon, selvisi Misan konferenssissa informaatiolakiesityksestä ja perustuslain muutoksesta.
Ritva Parviainen
19.5.2011

Median vapautta ajava Misa – Media Institute of Southern Africa – on yrittänyt aktiivisesti ajaa uuden, niin sanotun informaatiolain hyväksymistä eduskunnassa jo monen vuoden ajan. Jostain syystä lakiesitystä, joka jätettiin eduskunnan esityslistalle jo kuusi vuotta sitten, ei ole vieläkään otettu käsiteltäväksi.

Viime vuonna Misa yritti lobata kaikkia kolmea eduskuntapuoluetta: hallituspuoluetta Frelimoa sekä oppositiopuolueita Renamoa ja MDM:ää, mutta tuloksetta. Periaatteessa ehdotus otettiin hyvin vastaan, mutta kuitenkaan ei. Jossain mättää.

***

Misan konferenssiin oli kutsuttu suuri joukko paitsi median edustajia myös akateemikkoja, kansanedustajia, kansalaisjärjestöjä, kansalaisyhteiskunnan muita edustajia sekä Ruotsin suurlähettiläs. Aloitimme koko päivän kestävän konferenssin palauttamalla mieliimme, mitä Misa itse asiassa ajaa takaa ja mikä on maan poliittinen tilanne tällä hetkellä.

Jatkoimme Frelimon historialla ennen ja jälkeen itsenäistymisen, informaatiokulttuurilla sekä eri puolueiden visioilla perustuslain mahdollisesta muutoksesta. Tähän liittyivät mahdolliset haasteet ja mahdollisuudet koskien lehdistönvapautta ja oikeutta julkiseen tiedonvälitykseen. Mihin asti ihmisoikeuksia, mukaan lukien oikeus tietoon, voidaan rajoittaa perustuslaissa... MDM:n edustaja totesi painokkaasti, että eduskunta itse rikkoo perustuslakia kieltäytymällä ottamasta informaatiolakia edes käsittelyynsä.

***

Informaation vapaa saanti, ei pelkästään lehdistölle vaan kenelle tahansa kansalaiselle, takaa paremman hallinnon läpinäkyvyyden ja demokratian sekä vähentää korruptiota. Ruotsin suurlähettiläs Thorvald Åkesson oli kutsuttu tilaisuuteen puhumaan Ruotsin esimerkistä julkisen tiedonsaannin suhteen, sen haasteista ja tuloksista.

Ruotsissa kansalaiset ovat voineet saada käsiinsä mitä tahansa julkista tietoa jo vuodesta 1769 lähtien. Jostain syystä tämä vuosiluku herätti kuuntelijoissa sekä hilpeyttä että tiettyä kauhistusta — miten monta vuotta vielä meneekään ennen kuin Mosambikissa ollaan samassa tilanteessa? Parantamisen varaa Ruotsillakin kuitenkin on ollut demokratiassaan. Ombudsman valitaan nykyisin eduskunnassa eikä enää hallituksessa. Suurlähettiläs Åkesson totesi myös, että jos hallitus pelkää kansaansa eikä anna tietoa, silloin kansan on syytä pelätä hallitustaan.

Pääsimme esittelyissä lopulta tähän päivään puhumalla median käytännön vaikeuksista sen konkreettisessa työssä. Valtiolla on sormensa pelissä sekä radiossa että televisiossa, sillä yksityisiä yrityksiä lukuun ottamatta ministeri valitsee näiden hallitusten puheenjohtajat. Isoveli valvoo. Tätä Radio Moçambiquen tiedotuspäällikkö ei halunnut ymmärtää vaan väitti yksityisten lehtien syytävän ilmoille sensaatioita ja valheita pysyäkseen hengissä.

Salomão Moyana, Magazine Independenten johtaja, sai raikuvat aplodit todetessaan, että valtion mediassa työskentelevät saavat kyllä tilinsä joka kuukausi, mutta he joutuvat maksamaan siitä kalliin hinnan. Itsesensuuri toimii siellä niin kuin monissa muissakin tiedotusvälineissä. Konferenssissa otettiin muutenkin kovin sanoin kantaa hallituspuolueen entistä suurempaan sensuuriin, kontrolliin ja tiedonsaannin vaikeutumiseen. Näin kovaa kritiikkiä en ole ennen Misan tilaisuuksissa kuullut.

***

Koska Frelimolla on ehdoton enemmistö parlamentissa, vain se pystyy muuttamaan perustuslakia. Kukaan ei kuitenkaan vielä tiedä, mitä Frelimolla on mielessään, ja miksi se panttaa omia aikomuksiaan.

Perustuslakia pystytään myös muuttamaan mikäli kansa sitä haluaa — nimilistaan on kerättävä ainakin 2000 nimeä, jos sen oikein ymmärsin. Joku tosin totesi, ettei nykyisellä notaarikäytännöllä tällaista listaa saataisi koskaan tehtyä. Perustuslaki on vuodelta 1990, ja siinä voi olla paljonkin parannettavaa. Esimerkkinä mainittakoon, että salassa pidettävää materiaalia ei ole tarkkaan määritelty, ei myöskään sitä miten monta vuotta tällaista materiaalia on pidettävä salassa. Jopa Kiinassa on parempi perustuslaki.

Näin ollen kuka tahansa viranomainen voi omasta mielestään määritellä jonkin tiedon salaiseksi, jos ei itse sitä halua tai uskalla luovuttaa. Tietämättä, että vain eduskunta voisi sen tehdä. Samoin toimittajat, jotka rohkenevat kritisoida liian kärkkäästi jotain henkilöä, voivat joutua syytteeseen kunnianloukkauksesta, koska missään laissa ei mainita aivan tarkkaan minkälainen kritiikki on loukkaus jonkun henkilön hyvää nimeä vastaan, oli tämä sitten rikollinen tai ei. Puhuttiin myös median tietolähdesuojasta, jota on jossakin vaiheessa haastettu ja kyseenalaistettu jopa oikeuslaitoksen taholta.

***

Tomas Vieira Márion mukaan paitsi perustuslain muutosta ja oikeutta vapaaseen tiedonsaantiin, tarvitaan myös paljon asenteiden muutosta. Tiedon antaminen on sidottu historiaan ja kulttuuriin. Tietoa ei uskalleta antaa, vaikka siinä ei olisi mitään vaaraa. Ruotsin esimerkin mukaan tarvitaan myös kontrollia lain toimeenpanossa sekä hyvä viranomaistoiminta ja toimiva oikeuslaitos, jotta julkisen tiedon saannissa ei olisi ongelmia. Tässäkin suhteessa Mosambikilla on vielä paljon parannettavaa.

Kepan Mosambikin-toimisto on jo aloittanut yhteistyöneuvottelut Misan kanssa vastavuoroisen tiedon jakamiseksi. Näin pysymme kärryillä siitä, mitä maassa tapahtuu sekä lehdistön- ja sananvapauden että perustuslakiuudistuksen suhteen. Mainittakoon vielä, että Misan toimintaa maakunnissa on tuettu monen vuoden aikana Suomen Maputon-suurlähetystön paikallisen yhteistyön määrärahalla.

Kirjoittaja on Kepan maajohtaja Mosambikissa.