Blogi

Tervetullut EU-kompromissi hillitsee ruokakeinottelua

Euroopan parlamentti ja jäsenmaista koostuva EU:n ministerineuvosto pääsivät tällä viikolla sopuun miltei neljä vuotta väännetystä rahoitusmarkkinadirektiivin uudistuksesta.
Henri Purje
20.1.2014

Samalla ne ottivat ensimmäisen askeleen miljoonien ihmisten ruokaturvan vaarantavan finanssikeinottelun hillitsemisessä.

Viime vuosina pankkien ja sijoittajien harjoittama keinottelu elintarvike- ja energiajohdannaisilla on saanut aikaan nopeita ja voimakkaita maailmanmarkkinahintojen muutoksia. Ruuan äkillinen kallistuminen on pahentanut nälkää monissa kehitysmaissa. Ei ole tavatonta, että köyhän perheen tuloista jopa kolme neljäsosaa menee ravintoon.

Lähde: Keinottelija ruokapöydässä - Suomalaiset pankit ja institutionaaliset sijoittajat elintarvikejohdannaismarkkinoilla. Kalevi Sorsa -säätiö 2014.

Toisille peli on kannattanut. Jättipankkien Goldman Sachsin, Barclaysin, Deutsche Bankin, JP Morganin ja Morgan Stanleyn on arvioitu netonneen yli 2,5 miljardia euroja vehnän, maissin, soijan, sokerin ja muiden peruselintarvikkeiden hintaspekuloinnilla vuosina 2010–2012.

Kuten Kalevi Sorsa -säätiön tänään julkaisemasta Keinottelija ruokapöydässä -selvityksestä käy ilmi, myös suomalaiset ja Suomessa toimivat rahoituslaitokset ja eläkeyhtiöt ovat osallistuneet ruokarulettiin.

Esimerkiksi Handelsbanken, Danske Bank, OP-Pohjola ja Sampo-konserniin kuuluva Mandatum Life tarjoavat asiakkailleen hyödykejohdannaisia. Lisäksi muun muassa FIM välittää niin sanottuja pörssilistattuja hyödykejohdannaissijoituksia.

Verrattuna kansainvälisiin suurpelureihin suomalaistoimijoiden panokset ovat pieniä eivätkä ne yksinään heilauta markkinoita suuntaan tai toiseen. Hyödykekeinotteluun osallistumalla suomalaisyritykset kuitenkin osaltaan pitävät yllä ja tukevat järjestelmää, jolla varsin suurella todennäköisyydellä on kielteisiä yhteiskunnallisia vaikutuksia.

* * *

EU-parlamentin ja neuvoston kompromissi paikkaa ”rahoitusvälineiden markkinoita koskevan direktiivin”, tuttavallisemmin Mifidin, pahimpia puutteita ja panee toimeen Sorsa-säätiön raportissakin esitettyjä suosituksia.

Pakettiin jäi kuitenkin keinottelijan mentäviä aukkoja. Niiden suuruus selviää vasta myöhemmin, jahka EU-komissio ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen Esma ovat saaneet direktiivin tekniset yksityiskohdat hiottua.

Yksi tärkeimmistä uudistuksista on päiväkohtaisten positiorajoitusten käyttöönotto. Jatkossa yksi toimija ei voi ostaa tai myydä rajattomasti hyödykejohdannaisia ja manipuloida siten markkinahintoja.

Mifid myös siirtää johdannaiskauppaa valvottuihin ja säänneltyihin kauppapaikkoihin ja lisää läpinäkyvyyttä. Mahdollisuuksia automatisoidun, algoritmeihin perustuvan pikakaupan (high-frequency trading) haitalliseen käyttöön rajoitetaan.

Jossain määrin huolestuttavaa on, että positiorajoitukset määritetään kansallisesti eikä EU-tasolla. Pahimmassa tapauksessa tämä johtaa jäsenmaiden väliseen kilpakierteeseen, jossa sijoittajia houkutellaan naapuria löyhemmillä säännöillä. Valitettavaa on myös, että rajat koskevat nettopositioita eikä kaikkia avoimia kauppoja (eri merkkiset sopimukset kumoavat toisensa).

Lisäksi osa johdannaiskaupasta pysyy jatkossakin säädeltyjen kaupankäyntijärjestelmien ulkopuolella.

* * *

On tuskin yllätys, että eniten tiukkoja EU-sääntöjä vastustivat ne, joiden etuja nykytilanne parhaiten palvelee. Etenkin suurten rahoituslaitosten lobbaus oli rajua. Jäsenmaista varsinkin Lontoon finanssipiirien intressejä vartioiva Iso-Britannia pyrki vesittämään direktiiviä ja koordinoi kantojaan aktiivisesti rahoitussektorin kanssa.

Demokratian kannalta yritysten valta on ongelmallista, mutta toistaiseksi yritykset lobbauksen tasapuolistamiseksi ja sen avoimuuden lisäämiseksi ovat jääneet vaisuiksi.

Sisämarkkinoista vastaavan komissaarin Michel Barnierin taannoinen päätös keskeyttää tapaamiset pankkiirien kanssa toistaiseksi on piristävä poikkeus sääntöön.

Komission tiedottajan Chantal Hughesin mukaan pankkien näkemyksiä käynnissä olevista lainsäädäntöhankkeista on kuultu riittämiin.

Teksti on alunperin julkaistu Kalevi Sorsa -säätiön kotisivuilla perjantaina 17. tammikuuta 2014.