Blogi

Tee-se-itse kehitysyhteistyö

New York Times kirjoittaa aktiivisista yhdysvaltalaisista, jotka tekevät omaa kehitysapuaan energian ja innovaatioiden hurmiossa.
Esa Salminen
22.10.2010

Elizabeth Scharpf ymmärsi Mosambikissa harjoitellessaan, että monet naispuoliset työntekijät ovat poissa töistä ja monet tytöt poissa koulusta kuukausittain, koska terveyssiteet ovat liian kalliita. "Mitä jos menen taululle, ja hameessani onkin tahra?" eräs tyttö oli kuiskaten kysynyt.

Scharpf perehtyi asiaan laajemmin, ja kehitteli lopulta ruandalaisten naisten kanssa uuden terveyssiteen, joka koostuu etupäässä paikallisesta banaanipuun kuidusta, ja jota pystytään valmistamaan myyntiin melkein puoleen hintaan monikansallisiin kilpailijoihin verrattuna.

Scharpf perusti omin päin järjestön Yhdysvaltoihin ja tehtaan Ruandaan, ja aikoo levittää halpojen hygieniatuotteiden tekemistä kauppaketjumenetelmällä ympäri köyhän maailmanosan.

Tämä on yksi tarina monista, joita New York Times esittelee pitkässä jutussaan tee-se-itse auttamisesta. Juttu kertoo yhdysvaltalaisista nuorista naisista, joiden sielussa myllertää innovaatioiden ja hyvän tahdon keitos, ja jotka itsensä uhraten tekevät kaikkensa maailman tekemisen paremmaksi paikaksi – nurkka kerrallaan.

Tällaisia tarinoita on ikävän helppo vähätellä, sillä

  • ne eivät muuta mitään suurta ja rakenteellista. Köyhyyden syyt pysyvät ennallaan.
  • ne tavoittavat vain pienen määrän hyödynsaajia. Maailman köyhyysluvut eivät heilahtele yhdestä sidetehtaasta Kigalissa.

Ideanikkarit ovat – lehden ja myös omien kokemuksieni mukaan – usein hyvin energisiä ja innokkaita, mutta myös piirun verran ylimielisiä ja itseensä ja ideoihinsa rajattomasti uskovia. Heissä on jotain samaa kuin niissä vanhan ajan kehitysavun viejissä, jotka uskoivat suomalaisten traktorien aikoinaan pelastavan Afrikan.

Mutta eipä vaivuta kyyniseen epätoivoon.

Jos Elizabeth Scharpf on innokas, perustaa järjestön ja onnistuu kehittämään halvempia, ympäristöystävällisiä tuotteita, jotka helpottavat ihmisten elämää, niin mitä sitä tuomitsemaan? New York Timesin sanoin, jos sinä sattuisit olemaan se pisara meressä jota autetaan, sinun elämäsi muuttuisi.

Lisää hyvää yrittäjyyttä ja innovaatioita varmasti tarvitaan, vaikkei se ratkaisekaan jokaista köyhdyttävää rakennetta. Kaikista meistä ei myöskään ole tehtaanpyörittäjiksi Ruandassa. Onneksi on muita tapoja osallistua maailman pelastamiseen teko kerrallaan. Niitä voi selailla vaikkapa näiden uusien sivujemme osallistumiskoneesta.