Blogi

Suomi jarruttaa taas verovälttelyn pysäyttämistä

Suomi haraa suuryritysten veronjärjestelyiden läpinäkyvyyttä lisäävää maakohtaista raportointia vastaan.
Lyydia Kilpi
21.6.2016

Euroopan komissio esitti huhtikuussa, että EU:ssa toimivien suuryritysten tulisi julkisesti raportoida maakohtaiset verotietonsa, jotta niiden harjoittamasta aggressiivisesta verosuunnittelusta saataisiin enemmän tietoa ja siihen pystyttäisiin paremmin puuttumaan.

EU-maat menettävät eri arvioiden mukaan vuosittain 50-150 miljardia euroa aggressiivisen verosuunnittelun vuoksi, kehitysmaat taas 200 miljardia dollaria.

Komission ehdotus on puutteellinen, sillä se koskee vain kaikkein suurimpia yrityksiä eikä vaadi edes tietojen maakohtaista erittelyä kaikkien toimintamaiden osalta. (ks. Kepan tiedote). Komission ehdotus on tällä hetkellä jäsenmaiden käsiteltävänä.

* * *

Verouudistusten jarruna tunnettu Suomi ei puolla raportointimallia, joka oikeasti tehoaisi verovälttelyyn. Hallituksen eduskunnalle esittelemä kanta osoittaa, että Suomi tyytyy malliin, jossa yritysten ei tarvitse raportoida tietoja eritellysti kaikkien maiden osalta. Tämä johtaa siihen, että yritykset voivat piilottaa verojärjestelyt raportoinnin ulkopuolelle jääviin maihin ja verovälttely jatkuu entisellään.

Kehitysmaat eivät myöskään saa käyttöönsä omaa maataan koskevia tietoja, elleivät ne päädy komission veroparatiisilistalle. Näin niiltä viedään mahdollisuudet saada kiinni karkaavista verovaroista, joita ne kipeästi tarvitsevat vähentääkseen köyhyyttä. Kehitysmaiden arvioidaan menettävän puolitoista kertaa kehitysyhteistyön verran verotuloja aggressiivisen verosuunnittelun vuoksi.

Eduskunnan talousvaliokunta kumartelee perjantaina valmistuneessa lausunnossaan yksittäisten yritysten intressien suuntaan ja sivuuttaa hyödyt, jotka raportointi toisi mukanaan.

Avoimuutta karttavat vetoavat siihen, että tieto yritysten toiminnasta lisää väärinkäsityksiä. Tiedonsaanti on kuitenkin tilivelvollisuuden ja demokratian edellytys – puhumattakaan siitä, että ilman tietoa verosuunnittelun laajuutta ei voida ymmärtää eikä siihen voida puuttua tehokkaasti. Kuluttajilla ja sijoittajilla on myös oikeus tietää, jos yritys harjoittaa aggressiivista verosuunnittelua, joka rapauttaa hyvinvoinnin pohjaa ja kaataa entistä suuremman vastuun veronmaksusta muiden niskoille.

* * *

Tänä keväänä on Panaman papereiden myötä kuultu läpi puoluekirjon kauniita korupuheita verovälttelyn pysäyttämisestä. Samanaikaisesti on tehty kipeitä leikkauksia palveluihin. Suomen laimea kanta suuryritysten velvoitteeseen julkaista maakohtaiset veroraportit osoittaa, että hallituksella ei ole todellista tahtoa pysäyttää aggressiivista verosuunnittelua.

Suomi valitsi hyvin konservatiivisen lähestymistavan myös tänä keväänä käsittelyssä olleeseen veronkierron vastaisen direktiiviin. Komission jo valmiiksi kunnianhimottomasta esityksestä yhteisiksi pelisäännöiksi meni tällä viikolla läpi jäsenmaiden hyödyttömäksi vesittämä versio. Euroopan parlamentti on sen sijaan vaatinut tehokkaampia sääntöjä sekä kansainvälisen verotuksen että julkisen veroraportoinnin osalta.

Suomen ei ole vielä liian myöhäistä ajaa kaikki maat eritellysti kattavaa julkista veroraportointia EU:ssa. Liikevaihtorajaa tulisi myös laskea niin, että velvollisuus koskisi tilinpäätösdirektiivin määritelmän mukaisia suuria konserneja eli yrityksiä, joiden liikevaihto on yli 40 miljoonaa euroa vuodessa. Näin raportoinnin piiriin saataisiin esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan yrityksiä, joita on kritisoitu verovälttelystä.

Suomi ei ole veroparatiisi, ja valtaosa suomalaisyrityksistä toimii varmasti verovastuullisesti. Suomi auttaisi sekä itseään että veropaosta kärsiviä kehitysmaita vaatimalla tehokasta ja oikeudenmukaista raportointimallia.