louhos ja kaksi puskutraktoria
Hemcon avolouhos Nicaraguassa.
Kuva:
Kirsi Chavda
Kepa
Blogi

Seis luonnonvarojen riistolle Nicaraguassa

Ympäristökysymykset ovat nousseet merkittäviksi Nicaraguan demokratialiikkeessä. Ne vaikuttavat myös viime aikaisten mielenosoitusten taustalla.
Outi Hakkarainen
23.8.2018

Nicaraguan luonnonvarojen käytössä on tapahtunut merkittävä muutos viimeisten viiden-kuuden vuoden aikana. Presidentti Daniel Ortegan hallitus on alkanut voimakkaasti laajentaa kaivannaistoimintaa, ja on houkutellut maahan ulkomaisia investointeja ja yrityksiä. Myönnetyt kaivannaisluvat kattavat jo yli 10 prosenttia maan pinta-alasta.

Laajentamisen motivaationa on kaivannaisalan vaikutus talouskasvuun, joka on viime vuosina liikkunut Nicaraguassa noin viidessä prosentissa. Tällä on toki myönteisiä sosiaalisia vaikutuksia, kuten köyhyyden vähentymistä, mutta paikallisten yhteisöjen elinoloille luonnonvarojen tehokäytön seuraukset ovat dramaattiset. Esimerkiksi kultakaivokset saastuttavat vesivarantoja.

Huolta aiheuttaa myös päätösten yksinvaltaisuus. Hallitus myöntää toimilupia kuulematta paikallisyhteisöjä, vaikka haitat kohdistuvat nimenomaan niihin. Hallitus ja yritykset jakavat hyödyt, ja ulkomaisilla yrityksillä on Nicaraguassa verohelpotusten takia kaiken kaikkiaan etuoikeutetut oltavat.

Lisäksi hallitus on heikentänyt kaivostoiminnan ympäristövaikutuksia seuraavien julkisten instituutioiden toimintaedellytyksiä. Kansalaisyhteiskunnankin vaikutusmahdollisuudet ovat rajalliset.

Kun hallitus valmisteli parlamentin kesäkuussa 2017 hyväksymää lakia, jolla perustettiin kansallinen kaivosyhtiö ENIMINAS (Empresa Nicaragüense de Minas), prosessiin otettiin mukaan vain energia- ja kaivannaisministeriön (Ministerio de Energía y Minas) ja yksityisen sektorin edustajat. Muut asiaankuuluvat sektorit sivuutettiin.

Toiseksi viimeinen pisara – metsäpalot ja hallituksen välinpitämättömyys

Huhtikuussa 2018 alkaneiden mielenilmaisujen keskeinen sytyke ja nicaragualaisten sietokyvyn viimeinen pisara oli sosiaalivakuutuslaitoksen (INSS) reformi. Hallitus aikoi lisätä työnantajan ja työntekijöiden maksuja asteittain vuoteen 2020 ja heikentää eläke-etuuksia. Hallitus peruutti esityksensä, mutta demokratialiike oli jo syntynyt.

Vähemmän huomiota ovat saaneet vain päiviä aikaisemmin alkaneet metsäpaloihin liittyvät mielenilmaisut. Niiden koollekutsujina olivat ympäristöaktiivit ja paikallisyhteisöt, mutta myös monet opiskelijat liittyivät mukaan protesteihin.

Hallitus ei yrittänyt ennaltaehkäistä palojen syttymistä peräkkäisistä kuivuuskausista huolimatta. Se ei myöskään ole reagoinut tarpeeksi sammuttamiseen ja palojen paikallisyhteisöille aiheuttamien laajojen tuhojen arvioimiseen, korjaamiseen ja korvaamiseen.  

Mielenilmausten taustalla on vuosi vuodelta kasaantunut turhautuminen hallituksen välinpitämättömään suhtautumiseen ilmastonmuutokseen ja siitä johtuviin ympäristöongelmiin. Myös ekologisesti ja sosiaalisesti kestämätön ja epädemokraattinen luonnonvarapolitiikka heikentää ihmisten elinolosuhteita.

Tyytymättömyyttä herättää myös Ortegan henkiin herättämä Tyynenmeren ja Atlantin yhdistävän kanavan rakentaminen, jolla hän ilmoitti tuovansa vaurautta ja poistavansa köyhyyden.

Ortega antoi rakennusoikeudet yksityiselle kiinalaisille yritykselle (Hong Kong Nicaragua Canal Development Investment Company – HKND Group) ilman kilpailutusta, asianmukaista yhteiskunnallista keskustelua tai avoimuutta sopimuksen sisällöstä.

Alueella tutkimuksia tehneet kiinalaiset suunnitteluinsinöörit saivat vastaansa vihaisia mielenosoittajia. Huhtikuussa 2018 hanke tyrehtyi ainakin toistaiseksi, kun HKND Group sulki ovensa talousvaikeuksien vuoksi.

Kansalaisyhteiskunta katsoo tulevaisuuteen

Demokratia-liikkeen synty ei ollut yllätys. Ortega on yhdentoista vuoden valtakaudellaan järjestelmällisesti murtanut nicaragualaisen yhteiskunnan demokraattisia rakenteita ja luonut keskitettyä autoritaarista järjestelmää.

Yllättävää oli väkivaltaisuus, millä hänen hallintonsa hyökkäsi aseettomia mielenosoittajia vastaan. Kuolleiden määrä on yli 300, loukkaantuneiden moninkertainen. Satoja ihmisiä on pidätettyinä tai kadoksissa. Kaikkien ihmisoikeusrikkomusten selvittäminen on nicaragualaisten ja Nicaraguan yhteiskunnan eheytymisen kannalta välttämätöntä.

Nicaragualainen yhteiskunta on Ortegan kaudella suhtautunut ristiriitaisesti kaivannaistoimintaan vaikuttamiseen. Epädemokraattisen ja ekologisesti kestämättömän toiminnan ohella maassa on tehty myös kansalaisyhteiskunnan toimijoiden mielestä kannatettavia lakiuudistuksia ja säädöksiä.

Ongelmana on silloin kuitenkin ollut puolitiehen jäänyt toteutus. Myös valtiollisen kaivosyhtiön perustaminen saa myönteisiä huomioita esimerkiksi Kepan pitkäaikaiselta kumppanilta, ympäristöjärjestö Centro Humboldtilta. Järjestö kuitenkin painottaa, että yhtiölle on hälyttävästi siirretty tehtäviä, jotka ehdottomasti kuuluisivat kaivostoimintaa valvovaan ministeriöön.    

Centro Humboldtin ja Nicaraguan ilmastoverkoston Alianza Nicaragüense Ante el Gambio Climáticon vuoteen 2020 ulottuva kestävän kehityksen ympäristöohjelma näyttäytyy ulkopuoliselle melko toivottomana yrityksenä.

Siinä esitetään lukuisia yksityiskohtaisia parannuksia erilaisiin lakeihin ja säädöksiin, vaikka niiden läpimeno tiedetään vaikeaksi. Käsitykseni muuttui, kun kuulin tekijöiden kurottelevan ohjelmalla kohti uutta, Ortegan jälkeistä hallintoa.

Toivon sydämestäni, että heidän perusteelliselle ja asiantuntevalle valmistelulle tulisi mahdollisimman pian käyttöä, ja että Nicaraguan luonnonvarapolitiikka saataisiin käännettyä ekologisesti ja sosiaalisesti kestäville urille.

Huolestuttavaa on kuitenkin Centro Humboldtin arvio siitä, että kaivannaissektori on ehkä ainoa talouden sektori, joka ei ole kärsinyt tämän vuoden tapahtumista ja että kullan louhintaa on kiihdytetty entisestään.