Blogi

Saastuttamiselle täytyy saada oikea hinta

Euroopan parlamentti hylkäsi 16. huhtikuuta komission ehdotuksen, jonka mukaan 900 miljoonan hiilidioksiditonnin päästöoikeuksien huutokauppa olisi lykätty vuosikymmenen lopulle.
Niklas Kaskeala
7.5.2013

Komissio pyrki ehdotuksellaan nostamaan päästöoikeuksien hintaa, jotta päästöhuutokauppajärjestelmä ohjaisi teollisuutta ja energialaitoksia kohti vähähiilisiä investointeja.

Pahimmillaan päätöksestä voi muodostua ratkaiseva sysäys vaarallisen ilmastonmuutoksen polulle. Onneksi asiaa ei ole vielä lopullisesti päätetty, sillä asia palautettiin äänestyksen jälkeen parlamentin ympäristövaliokunnan uudelleen valmisteluun.

Syynä EU-parlamentin kielteiseen äänestyspäätökseen oli ennen kaikkea pelko EU:n kilpailukyvyn romuttumisesta ja työpaikkojen menetyksestä päästöoikeuksien nousevien hintojen vuoksi. Samalla pelättiin, etteivät muut talousalueet aseta omille päästöilleen hintaa.

On monia syitä, miksi huoli kilpailukyvyn menetyksestä on vahvasti liioiteltua. Ensinnäkin juuri tiukat päästörajat vauhdittavat vihreän teollisuuden ja kestävien ratkaisujen ja innovaatioiden syntymistä, ja tämä taas pikemmin luo uusia työpaikkoja kuin vähentää niitä.

Meillä on jo nyt myös yli 160 teollisuuden alaa, joilla on identifioitu hiilivuodon riski, ja ne saavat ilmaiseksi päästöoikeuksia, eikä päästöoikeuksien leikkaus uhkaisi niitä. Hiilivuodolla tarkoitetaan tilannetta, jossa liian kireä ilmastopolitiikka ajaa raskaan teollisuuden investoinnit maahan, jossa ilmastopolitiikka on löysempi. Myös jäsenvaltioilla on mahdollisuuksia tarjota tukea näille aloille tarvittaessa.

Monilla aloilla, kuten teräs- ja sementtiteollisuudella, on myös niin paljon päästöoikeuksia varastossa, että niiden oletetaan maksavan vain murto-osan parlamentin uhkakuviin verrattuna.

Verot ja työn kustannukset ovat yrityksille todellisuudessa paljon tärkeämpiä kustannustekijöitä kuin päästökustannukset. Monet kilpailijamaamme, kuten Kiina, suunnittelevat sitä paitsi jo omia hiilimarkkinoitaan. Myös Yhdysvalloissa päästökauppaa toteutetaan jo ensimmäisissä osavaltioissa.

***

Päästökauppamekanismi on EU:n ilmastopolitiikan kulmakivi, ja se on saatava toimivaksi ja ylitarjontaa on korjattava. Jahkailu liiallisten päästöoikeuksien leikkauksessa voi johtaa pahimmillaan siihen, että EU:n yhteinen ilmastopolitiikka romuttuu, kun vastuulliset maat joutuvat itse asettamaan EU:ta tiukempia päästötavoitteita.

Komission arvion mukaan vuonna 2020 ylitarjonta ylittäisi jo kaikkien päästökauppajärjestelmän kattamien alojen päästöt – jollei asiaan puututa.

Päästöt eivät vähene ilman taloudellista ohjausta. Toimivan päästökauppajärjestelmän avulla yksityinen sektori ottaa huomioon investoinneissaan ja päätöksissään ilmastolaskun hinnan. EU-parlamentin äänestyksen jälkeen huutokaupattavien päästöoikeuksien hinta putosi 2,75 euroon hiilidioksiditonnia kohden.

Hinnan riittämätön ohjausvaikutus asettuu mittasuhteeseen, kun tiedetään että maailman energiajärjestö IEA on arvioinut maailman päästöjen puolittamisen maksavan keskimäärin 40-120 dollaria vähennettyä hiilitonnia kohden. Tämä on siis se kustannusten suuruusluokka, jolla vaarallinen ilmastonmuutos voitaisiin vielä välttää.

EU-parlamentin päätöksillä on myös ikäviä vaikutuksia Suomen päästöhuutokaupasta saataviin tuloihin ja sitä kautta Suomen kehitysyhteistyövaroihin. Hallitus vakuutti maaliskuun kehysriihessä tehtyjen kehitysyhteistyövarojen leikkausten jälkeen olevansa edelleen sitoutunut saavuttamaan Suomen YK- ja EU-sitoumusten mukaisen kehitysyhteistyövarojen 0,7 prosentin bruttokansantulo-osuuden vuonna 2015. Tavoite pyritään saavuttamaan ohjaamalla päästöoikeuksien huutokaupasta saatavat tulot kehitysyhteistyöhön ja sen osana kansainvälisiin ilmastotoimiin.

Parlamentin päätöksen jälkeisillä päästöoikeuksien hinnoilla tullaan kuluvan vuoden aika samaan arviolta noin 50 miljoonaa euroa. Tämä on kaukana tarvittavasta noin 450 miljoonasta, joka tällä hetkellä erottaa Suomen 0,7 prosentin tavoitteesta.

Euroopan tulee palauttaa itselleen maailman ilmastojohtajuus ja alkaa toimia lyhytnäköisen talousajattelun sijaan tulevaisuuteen katsoen. Ilmastotutkijat varoittavat, että elämme jo nyt lisäajalla päästövähennysten suhteen.

Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneeli IPCC:n mukaan maailmanlaajuiset päästöt täytyy saada laskuun viimeistään vuonna 2015, jotta vaarallinen yli kahden asteen lämpeneminen voitaisiin vielä välttää. Tämän tavoitteen vastaisesti maailman päästöt kasvavat edelleen 2-3 prosentin vuosivauhdilla.

Omien päästöjen hinta on saatava pysyvästi tasolle, joka varmistaa Euroopan maiden kehityksen kohti hiilivapautta. Euroopalla on suurena talousalueena ja julkisten hankintojen toimijana mahdollisuus ohjata myös muun maailman toimenpiteitä. On suuresti poliitikkojen rohkeudesta kiinni, uskalletaanko ainoan planeettaamme elinolosuhteet pitää siedettävinä vai ei.

Kirjoittaja on Kepan kehityspoliittinen asiantuntija.