Blogi

Säällinen työ ja sosiaaliturva murtavat köyhdyttämistä

Joukko kansalaisjärjestöjen edustajia tapasi perjantaina 24. helmikuuta kansainvälisen työjärjestön ILOn kumppanuus- ja kehitysyhteistyöosaston johtajan Jürgen Schwettmannin ja ohjelmatyöntekijän Pawel Gmyrekin.
Outi Hakkarainen
27.2.2012

ILO on kiinnostava tapaus YK-järjestöjen joukossa. Se tarkastelee niistä kaikkein kriittisimmin talouden globalisaation vaikutuksia etelässä ja sen kolmikantamallissa päätöksentekoon osallistuvat tasavertaisesti eri maiden ammattiyhdistysliikkeen ja työnantajien edustajat.

ILO ei kuitenkaan ole edes kansalaisjärjestöjen parissa kovin hyvin tunnettu. Schwettmann ja Gmyrek vahvistivat keskustelussa esitetyn arvion siitä, ettei ILO ole onnistunut tekemään toimintaansa riittävän näkyväksi jäsenmaissaan ja kertoivat järjestön tiedotukseen olevan luvassa pian parannusta.

Yleinen käsitys yli 90-vuotiaasta ILOsta rajoittuu usein sopimuksia ja suosituksia tuottavaksi byrokraattiseksi järjestöksi, vaikka se tekee paljon myös käytännön työtä. ILO aloitti teknisen avun toiminnan toisen maailmansodan jälkeen, kun monet maat tarvitsivat tukea työlainsäädäntönsä rakentamisessa. ILOn sopimukset ja suositukset muodostavat kansainvälisen työnormiston ja ovat merkittävästi vaikuttaneet myös Suomen työlainsäädäntöön.

***

Suomi on yksi ILOn 183 jäsenmaasta ja on pitkään tehnyt järjestön kanssa tuloksellista projektiyhteistyötä. ILO haluaisi kuitenkin enemmän: kumppanuussopimuksen. Uutta intoa tavoitteeseen antaa Suomen uusi kehityspoliittinen toimenpideohjelma, jonka punaisena lankana on ILOn toiminnalle keskeinen oikeusperustaisuus. Monien muiden Suomelle samanmielisten maiden, kuten Ruotsin ja Norjan kanssa ILOlla tällainen sopimus jo on.

Kyse ei ole pelkästään tukimiljoonien määrästä vaan periaatteellisesta ja moraalisesta tuesta ILOn toiminnalle ja entistä haasteellisemman sisällöllisen yhteistyön mahdollisuudesta. Kumppanuus antaisi ILOlle myös enemmän liikkumavapautta vastata kehitysmaiden nopeasti muuttuviin tarpeisiin.

Köyhyyden vähentäminen on ILOn työn ytimessä. Äärimmäinen köyhyys on suurin globaali ihmisoikeusloukkaus. Köyhien ihmisten pitäisi tietää oikeutensa ja pystyä niitä puolustamaan ja vaatimaan. Monet näistä oikeuksista liittyvät työntekoon.

Vuonna 2008 ILO antoi julistuksen sosiaalisesti oikeudenmukaisesta globalisaatiosta. Se vahvistaa ILOn pääjohtajan Juan Somavian mukaan järjestön tavoitteiden universaalisuuden: "Kaikkien järjestön jäsenten on toteutettava ohjelmia, jotka perustuvat ihmisarvoisen työn agendan strategisiin tavoitteisiin - työllisyyden luomiseen ja yritystoiminnan kehittämiseen, sosiaaliseen vuoropuheluun ja työelämän oikeuksien tunnustamiseen" (1).

***

Sosiaaliturvan (social protection) tärkeästä merkityksestä oltiin keskustelussa yhtä mieltä. Sen vahvistaminen saattaa olla jopa tehokkain tapa murtaa köyhyyttä ylläpitäviä yhteiskunnallisia rakenteita.

Myös Euroopan unionissa tapahtuu nyt paljon tällä saralla. Tavoitteena on avata uusi budjettilinja, jotta kehitysyhteistyövaroja pystytään kanavoimaan sosiaaliturvan vahvistamiseksi. EU:n lähestymistapa pohjautuu paljolti juuri ILOn näkemyksiin. Tavoitteena on saada aikaan lainsäädäntöä, joka toimii myös sen jälkeen kun ulkopuoliset toimijat ovat vetäytyneet. Enää ei saa olla kyse turvaverkoista, jotka alkavat harveta heti kun ulkopuolinen tuki loppuu.

Kansalaisjärjestöjen edustajat olivat huolissaan siitä, että tuloksena on sekametelisoppa, jos eri tahot alkavat tarjota omia sosiaaliturvamallejaan. He painottivat etelä-etelä-yhteistyön vahvistamisen merkitystä, kehitysmaat ovat kehittäneet omia mallejaan.

ILOlla voi kuitenkin olla tärkeä rooli toimivan sosiaaliturvan keskeisten reunaehtojen määrittelyssä, mutta asian kanssa on edettävä viisaasti. Sosiaaliturva tulee saada kaikille, ei vain tietylle rajatulle ryhmälle.

Paremman työn (Better Work) ohjelmassaan ILO on kehittänyt mekanismeja seurata työlainsäädännön noudattamista. Ohjelma ja metodologian rakentaminen aloitettiin rajoitetusti, mutta vuonna 2008 ohjelmaa laajennettiin huomattavasti. Tavoitteena on kehittää toimivia, edullisia ja kannustavia globaaleja työkaluja. Kohteena ovat toistaiseksi olleet etenkin julkisessa omistuksessa olevat tuotantolaitokset, joita on mukana jo 1550. ILO jatkaa ohjelman laajentamista.

ILOn edustajilta kyseltiin myös, voisiko työjärjestö turvata nykyistä paremmin ihmisten oikeutta kestävään toimeentuloon oli kyseessä sitten omavarais- tai palkkatyö ja että tulisiko kaiken kaikkiaan paremmin huomioida se, kuinka tuhoavaa palkkatyö voi olla ympäristölle ja sosiaaliselle elämälle.

Onko suositeltavaa tuottaa ympäristöä tuhoavaa teknologiaa, jos vain työntekijöille maksetaan siitä riittävä palkka ja turvataan lainsäädännön mukaiset työskentelyolosuhteet? Voisiko ILO olla aktiivinen, jotta säällisen työn tavoitteiden piiriin saataisiin ymmärrys oikeudesta kestäviin elinehtoihin? Schwettmann piti huomioita tärkeinä ja painotti, että säällisen työn käsityksen ja tavoitteen tulee koskea kaikkea työtä, ei pelkästään virallista palkkatyötä.


***

ILO toimii yhteistyössä kansalaisjärjestöjen kanssa etenkin kehitymaissa toteutettavien hankkeiden osalta, kuten esimerkiksi lapsityövoimaan liittyvässä toiminnassa Tansanissa tai alkuperäiskansojen oikeuksille keskeisen ILOn sopimuksen no. 169 toteuttamisessa Latinalaisessa Amerikassa.

ILOn, sen jäsenmaiden ja kansalaisjärjestöjen yhteistyö voisi kuitenkin olla entistä enemmän myös poliittista ja metodologista dialogia parhaista tavoista ymmärtää ja murtaa köyhyyttä ylläpitäviä rakenteita sekä arvioida toiminnan tuloksia. Kyse on lakien ja kehitysyhteistyöhankkeiden välimaastoon asettuvasta kehityksen problematiikkaa tunnistavasta dialogista.

Vaan kuinka kävi ILOn delegaation virallisen mission? Suomi ei tällä vierailulla kumppaniksi lupautunut, kun kehityspoliittinen toimenpideohjelma on vielä uunituore ja arviointi Suomen sitoumuksista kansainvälisiin järjestöihin alkamassa. Keskustelua kuitenkin jatketaan. Siinä voisi olla paikkansa myös suomalaisilla kansalaisjärjestöillä.