Blogi

Rikkoiko Suomi hallitusohjelmansa lupauksen?

Siitä on aikaa, kun Suomessa on viimeksi järjestetty seminaari, jossa ei oltaisi esitetty huolestuneita puheenvuoroja veroparatiisitaloudesta. Suomalaispäättäjien huolestuminen ei kuitenkaan ole näkynyt siellä, missä verovälttelyä suitsivaan sääntelyyn oltaisiin voitu olla oikeasti vaikuttamassa. Brysselin pöydissä ollaan oltu hissukseen ja unohdettu ikävät puheenvuorot kansainvälisestä veronkierrosta.
Matti Koivisto
24.1.2014

Vielä viime vuoden huhtikuussa EU-johtajat puhkuivat veroparatiisitalouden vastaisen taistelun vastaista intoa, mutta Eurooppa-Neuvoston loppuvuodesta pidetyssä kokouksessa monet luvatuista toimista olivat jo ehtineet unohtua. Kansainvälisiä eurooppalaisia suuryrityksiä velvoittava maakohtainen talousraportointi siirtyi pitkälle tulevaisuuteen, seuraavien hallitusten vastuulle.

Ymmärtäähän tuon.

Monella EU-maalla on omat tuottoisat salaisuutensa varjeltavanaan ja liiketoiminnan läpinäkyvyyttä koskevan lainsäädännön edistäminen törmää tiukkaan vastarintaan. Luxemburgin kaltaisessa maassa, jossa salaisuuslainsäädännön takana kukoistava finanssisektori muodostaa noin 30 prosenttia valtion bruttokansantuotteesta, pankkialan lobbareilla on kulunut varmasti paljon kahvia ja tupakkaa eikä ylityötunteja ole laskettu.

Onneksi, kuten hallitusohjelmasta (s.16) voimme lukea, EU:ssa on patologisten verokikkailjavaltioiden lisäksi myös Suomen kaltaisia suoraselkäisiä maita, jotka taistelevat raivoisasti kansainvälisen veronkierron suitsimiseksi. Hallitusohjelmasta löytyy selvät sävelet myös niistä keinoista, joilla tähän pyritään: ”Edistetään myös ylikansallisten yritysten maakohtaisten tilinpäätöstietojen julkistamista.” Veroparatiisit voittivat tällä kertaa, mutta hyvänä kakkosena maaliin tuli pieni ja sisukas Suomi.

Näinköhän?

Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan Suomen taistelu EU:ssa on ollut ponnetonta. Wall Street Journalin artikkelissa kerrotaan, että Suomi olisi tukenut maakohtaisen raportointivelvollisuuden lykkäämistä suunniteltua pidemmälle lainmuutosta käsittelevässä komiteassa Brysselissä marraskuussa. Se mitä julkisuudessa taas ei ole näkynyt, on ollut tieto siitä, että missään vaiheessa valmistelua Suomi olisi ollut tukemassa aiemmin luvattua nopeampaa etenemistä. 

Viivyttävä kanta maakohtaiseen talousraportointiin valmisteltiin työ- ja elinkeinoministeriössä. Suomen kannaksi se hyväksyttiin kaikessa hiljaisuudessa huippukokousviikolla joulun alla ilman sidosryhmäkuulemisia tai keskustelua. Suomi asettui tukemaan kantaa, jonka mukaan maakohtaisesta raportoinnista keskustellaan seuraavan kerran vasta vuonna 2018.

Miten tässä näin kävi? Eikö maakohtaista kirjanpitoa hallitusohjelmassaan edistävän Suomen kannassa kuitenkin yksiselitteisesti lue: ”Kannatamme avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Kannatamme maakohtaista veroraportointia edellyttäen, että hallinnollinen taakka ei tarpeettomasti nouse”?

Ongelmana on kantapaperin loppuosa, jossa kannatetaan komission ja puheenjohtajan ehdotusta myös siltä osin, että se ”ottaa huomioon kansainvälisen kehityksen sekä tilinpäätösdirektiivin (2013/34/EU) ja luottolaitoksia koskevan vakavaraisuusdirektiivin (2013/36/EU) maakohtaista raportointia koskevat tulokset.”

Direktiivilatinan sekaan kätkeytyy merkittävä takaisku veroparatiisitalouden vastaiselle työlle EU-tasolla. Direktiivien arviointia koskevien tuloksien aikataulun voi tarkistaa täältä (182/54). Arviointi on valmiina 21.7.2018 ja Suomen kannan mukaan maakohtaista raportointia EU-tasolla voidaan siis käsitellä vasta sen jälkeen. Tämän hallituskauden aikana asia ei tule menemään enää eteenpäin.

Euroopan unionin tasolla pikavoittoja ei ole tälle hallitukselle tarjolla, mutta hallitusohjelman lupausten mukaisesti edistysaskeleita olisi vielä mahdollista ottaa. Ensiaskeleena valtio-omisteisten yritysten tulisi raportoida maakohtaisesti, mutta lopulta säännön olisi koskettava kaikkia monikansallisesti toimivia suomalaisia suuryrityksiä. 

EU:n viivyttelyllä on hintalappunsa. Pelkästään Euroopan alueella verotuloja menetetään verovälttelyn takia 1000 miljardia euroa vuodessa. Kehittyvissä maissa arviot vuosittain menetetyistä verotuloista heittelevät 660 ja 870 miljardin euron välillä. Niistä suurin osa johtuu monikansallisten suuryritysten veronkierrosta. 

Abstraktilta tuntuvat luvut voi suhteuttaa esimerkiksi siihen, että malarian vastaiseen maailmanlaajuiseen työhön on arvioitu tarvittavan 3,8 miljardia euroa vuodessa. Maailman valtiot pystyvät tällä hetkellä kustantamaan vain puolet tästä. Malaria on suurin syy lapsikuolleisuuteen kehittyvissä maissa.

Suomi on hallitusohjelmassaan sitoutunut ”toimimaan eturintamassa kansainvälisen veronkierron lopettamisessa”. Eturintama on kaukana. Tällä hetkellä maataan kasarmilla ja valitetaan kipeää jalkaa.