euron kolikoita purkissa
Kuva:
Pixabay
Blogi

Rahankeräyslain uudistukselle huutava tarve

Byrokratiaa, haasteita rahoituksen hakemisessa, henkilöresurssien vähäisyys ja ulkomaisen rahoituksen kasvu – siinä kehitysjärjestöjen varainhankinnan trendit pähkinänkuoressa.
Pauliina Savola
27.6.2018

Tuoreessa haastattelututkimuksessa selvitettiin varainkeruuta harjoittavien järjestöjen varainhankintaa. Tutkimuksesta selviää, että työn tuloksista kertominen on vahvistunut, mutta varainhankinnan haasteita on niin henkilöresursseissa kuin byrokraattisissa prosesseissakin.  

Tärkeimpiin lahjoitus- ja tukimuotoihin kuuluvat edelleen jäsenmaksut ja kertalahjoitukset. Myös tapahtumat ja tuotemyynti, julkinen ja yksityinen avustus sekä yritysyhteistyö koetaan tärkeiksi lahjoitus- ja tukimuodoiksi.  

Etenkin kehitysyhteistyö- ja ympäristöjärjestöt korostavat kertalahjoitusten tärkeyttä muita järjestöryhmiä selvästi useammin. Lienee päivänselvää, että vuonna 2015 kehitysyhteistyötä tekevien järjestöjen työhön kohdistuneet massiiviset leikkaukset ovat entisestään siirtäneet painopistettä yksityisen varainhankinnan suuntaan.  

Vuoteen 2016 verrattuna julkisen rahoituksen tai avustuksen saanti eri lähteistä on vähentynyt. Sen sijaan muualta saatavan rahoituksen tai avustusten osuus on hienoisessa kasvusuunnassa.

Vuosi vuodelta yhä useampi järjestö saa rahoitusta myös Suomen ulkopuolelta: kehitysyhteistyötä tekevistä järjestöistä jopa 48 prosenttia. Ulkomainen tuki koostuu pääsääntöisesti EU-rahoituksesta sekä ulkomaisista säätiöistä saadusta rahoituksesta.   

* * *

Suurimmat haasteet varainhankinnan yksityisrahoituksen kehittämisessä ovat entistä useammin sisäisiä ja liittyvät pääsääntöisesti henkilöresursseihin, mutta myös taloudellisiin tekijöihin sekä uusien varainhankintatapojen kehittämiseen. Henkilöresursseissa onkin niukkuutta lähes puolella järjestöistä. Tässä lienee järjestöjen varainhankinnan suurin paradoksi – tarve ja resurssit eivät aina kohtaa.  

Mahdollinen uhkatekijä on se, että järjestöjen rahoitus siirtyy yhä enemmän yksityisen varainhankinnan puolelle, mutta järjestöissä itsessään ei ole henkilöresursseja varainhankinnan lisäämiseen tai kehittämiseen. Tästä seuraa oravanpyörä, josta erityisesti pienet, vapaaehtoisvoimin toimivat järjestöt uhkaavat tippua kyydistä.  

Aiempaa useammat, yli 70 prosenttia haastatelluista kehitysyhteistyötä tekevistä järjestöistä, ovat kokeneet viimeisen vuoden aikana ongelmia julkisen avustuksen hakemisessa, saamisessa tai raportoinnissa. Ne mainitsevat suurimmaksi ongelmaksi byrokratian, avustuksen hakemiseen liittyvän monimutkaisuuden ja työläyden, aikatauluongelmat ja kielteiset päätökset.  

* * *

Muutos on suorastaan valtava verrattuna vuoden 2014 tutkimukseen, jolloin ongelmia tai haasteita raportoi vain 29 prosenttia kehitysyhteistyöjärjestöistä. Tutkimus ei vastaa kysymykseen, miksi näin on, joten voin vain spekuloida muutoksen juurisyistä.

Kehitysyhteistyötä tekevissä järjestöissä muutos on näkynyt jo vuonna 2016, jolloin kehitysyhteistyötä leikattiin rajusti, ja samalla muutettiin ulkoministeriön hakuprosesseja ja aikatauluja. Tilanteessa näkyy todennäköisesti myös ulkoministeriön kehitysevaluoinnin vuosiraportinkin mainitsemat haasteet kansalaisyhteiskuntayksikön resursseissa ja dialogin puutteellisuudessa kansalaisjärjestöjen kanssa.  

Järjestöautonomian kannalta huolestuttavaa ovat myös lisääntyneet maininnat siitä, ettei rahoittaja ymmärrä järjestöjen työtä tai niiden luonnetta, tai että rahoittajat suorastaan rajoittavat järjestöjen työtä.   

Haastatelluilla järjestöillä on reseptejä jouhevammalle varainhankinnalle. Rahankeräyslainsäädäntöä pitäisi ensinnäkin kehittää. Kevyempi maksujärjestelmä, eri toimijoiden välisen yhteistyön tukeminen sekä lahjoittamisen ja tukemisen tunnettuuden lisääminen kehittäisivät parhaiten varainhankinnan yksityisrahoituksen toimintaedellytyksiä.   

Parhaillaan jatkotyöstössä oleva rahankeräyslain muutos tuntuu myös tutkimuksen valossa puuttuvan oikeisiin ongelmakohtiin ja vastaavan järjestöjen toiveisin byrokratian vähentämisestä. Hallituksen esitys uudeksi rahankeräyslainsäädännöksi on tarkoitus antaa eduskunnalle syyskuussa 2018.