Pilvenpiirtäjät hallitsevat Qatarin pääkaupungin Dohan kaupunkikuvaa.
Kuva:
Sanna Autere
Kepa
Blogi

Qatar: pukki kaalimaan vartijana ilmastoneuvotteluissa?

Päästöjen määrällä asukasta kohti ei ole merkitystä, väittää YK:n ilmastoneuvottelujen tämän vuoden puheenjohtaja Abdullah bin Hamad Al-Attiyah. Ilmastokokouksen isäntämaan Qatarin viimeaikaiset ulostulot eivät ole omiaan herättämään luottamusta maan kykyyn johtaa ilmastoneuvotteluja.
Sanna Autere
27.11.2012

Tieto siitä, että vuoden 2012 ilmastoneuvotteluja isännöi öljymaa Qatar, otettiin vastaan ristiriitaisin tuntein viime vuonna.

Pienen, Saudi-Arabian kyljessä Persianlahdella sijaitsevan Qatarin ekologinen jalanjälki on vuoden 2012 Living Planet Reportin (pdf) mukaan maailman suurin.

Pääosin aavikon peittämässä valtiossa vesi ja sähkö ovat kansalaisille ilmaisia. Maakaasunjalostusteollisuus, sähkönkulutus esimerkiksi ilmastointiin ja makean veden tuottaminen merivedestä selittävät ison osan energiankulutuksesta maassa, jonka hiilidioksidipäästöt asukasta kohden ovat maailman suurimmat.

“Meidän ei pitäisi keskittyä asukasta kohti laskettuihin päästöihin, vaan kunkin maan päästöjen kokonaismäärään... siihen mitä kukin maa tuottaa, sillä se päätyy ilmaan”, Abdullah bin Hamad Al-Attiyah totesi sanomalehti Qatar Tribunen haastattelussa tiistaina 27. marraskuuta.

***

Al-Attiyah huomautti, että ilmastokokouksia ovat aiemmin isännöineet myös hiilentuottajamaat – hänen mukaansa kaasu on hiiltä turvallisempi ja energiatehokkaampi vaihtoehto. “Kaasu on oikea valinta päästöjen vähentämiseen”, totesi Al-Attiyah, joka on aiemmin toiminut Qatarin energiaministerinä ja öljynviejämaiden järjestön OPECin puheenjohtajana.

Qatarin kaasuvarannot ovat maailman kolmanneksi suurimmat, heti Venäjän ja Iranin jälkeen, ja maan talouskasvu perustuu lähes täysin öljy- ja kaasuteollisuuteen. Maailmanpankin tilastojen mukaan Qatarin asukasta kohden laskettu bruttokansantuote on maailman kolmanneksi suurin. Talouslehti Forbes rankkaa valtion maailman rikkaimmaksi.

Qatar Tribunen mukaan Al-Attiyah vakuutteli Qatarin tekevän kaikkensa ilmastoasioiden eteen. “Olemme asettaneet tavoitteen, miten leikkaamme päästöjämme erittäin merkittävästi”, hän totesi mainitsematta konkreettisia lukuja.

Myös Dohan ilmastokokouksen avauspuheenvuorossaan maanantaina 26. marraskuuta Al-Attiyah korosti päästövähennysten merkitystä.

Qatar ei ole asettanut itselleen tavoitteita päästöjen vähentämisessä, eivätkä sitovat päästövähennystavoitteet koske kehitysmaastatuksella ilmastoneuvotteluihin osallistuvaa maata.

Ilmastokokousta seuraavien kansalaisjärjestöjen mukaan Qatarin uskottavuutta puheenjohtajana lisäisi, jos se määrittelisi itselleen edes vapaaehtoiset päästövähennystavoitteet kansallisessa ilmastonmuutoksen hillintäohjelmassa (Nationally Appropriate Mitigation Action, NAMA).

***

Pari viikkoa ennen Dohan ilmastokokousta järjestetyssä Oil & Money -konferenssissa Lontoossa Al-Attiyah totesi tv-reportterille liuskekaasun olevan “hyvä juttu” ja antavan maailmalle energiaturvaa tuleviksi 300 vuodeksi. Liuskekaasu on kilometrien syvyyteen maan liuskekivikerrostumiin varastoitunutta maakaasua, jonka louhintatekniikkaan liittyy merkittäviä ympäristöriskejä.

Al-Attiyah vastaanotti “öljyjohtajan” (Petroleum Executive of the Year) palkinnon samaisessa konferenssissa vuonna 2007.

***

Kiinnostus ilmastokysymyksiin tuskin edes oli merkittävässä roolissa Qatarin hakiessa ilmastokokouksen isännyyttä. Viime vuosina maa on rakentanut kansainvälistä imagoa suurten kansainvälisten kokousten ja tapahtumien isäntänä –  esimerkiksi vuoden 2022 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut on buukattu Qatariin.

Kokouspaikkana toimiva moderni konferenssikeskus (Qatar National Convention Centre, QNCC) valmistui viime vuonna.

“Ennen tämän vuoden isännöintivastuuta Qatarin rooli ilmastoneuvotteluissa on ollut hyvin pieni, eikä ilmastonmuutos ole ollut mitenkään merkittävä kysymys maan politiikassa”, toteaa järjestöverkosto Climate Action Network (CAN) Internationalin johtaja Wael Hmaidan.

Hänen mukaansa Qatar on kuitenkin loppumetreillä herännyt siihen, että ilmastoneuvotteluiden vetäminen vaatii ehkä merkittävämpää panosta kuin pelkän fasilitaattorin roolin.