2018-01-ehdokkaat
Kuva:
Anna-Stiina Lundqvist/Kepa
Blogi

Presidenttiehdokkaat: Katseet Afrikkaan!

Vaalipaneelit sparraavat tulevaa presidenttiä ja näkyvät toivottavasti myös reaalipolitiikassa. Kakkoskierros toisi lisää syvyyttä keskusteluun Suomen paikasta ja tehtävästä maailmassa.
Anna-Stiina Lundqvist
26.1.2018

Television ehdokasväittelyitä ahkerasti seurannut kollegani sen totesi: Näissä vaaleissa muuten puhutaan Kepan teemoista, ja paljon! Tämä ei ole mikään itsestäänselvyys, vaaleista toiseen on haastavaa saada syötettyä toimittajille, vaalikoneiden tekijöille ja ehdokkaille itselleen globaaleja aiheita. Nyt on kuitenkin toisin, paneelien vetäjät suorastaan vetävät keskusteluja aktiivisesti pois sisäpolitiikasta.

Eilisillan Ylen väittelyssä kytkettiin pandat Kiinan ihmisoikeustilanteeseen oivaltavasti. Pekka Haavisto muistutti, että Kiinassa toimivien suomalaisyritysten tulee muistaa ympäristövastuun lisäksi myös sosiaalinen vastuunsa esimerkiksi perustamalla siirtotyöläisten lapsille kouluja. Laura Huhtasaari oli samoilla linjoilla: kaupanteon tulee olla eettistä, ihmis- ja työntekijöiden oikeudet sekä ympäristönsuojelun huomioivaa.

***

Paavo Väyrynen nosti kestävän kehityksen Agenda 2030 -tavoitteet esiin useampaankin otteeseen. ”Tasavallan presidentin tulee pitää silmällä tämän sopimusvelvoitteen toteutumista. Tämä antaa hänelle tiettyä mandaattia ottaa sisäpoliittiseen keskusteluun osaa,” Väyrynen muistutti. Haavisto esitti, että Suomen tulisi ottaa Agenda -tavoitteista jokin esimerkiksi ilmastokysymyksiin tai biodiversiteettiin liittyvä otsikko, jota lähteä ajamaan vahvasti YK:ssa.

Ilmastonmuutoksen realiteetit nähtiin hyvin, ehdokkaat maalailivat vuoden 2030 maailmasta hyvin synkkiä uhkakuvia, ja osa ehdokkaita huomautti ilmastonmuutoksen hillinnän vaativan ripeitä toimia. Matti Vanhanen toi lisäksi esiin, että ilmastonmuutoksen vaikutukset osuvat myös meihin suomalaisiin, eivät vain muualle maailmaan.

***

Useampi ehdokas nosti kehitysyhteistyörahoituksen avaimeksi tukea muutoksen seurauksista eniten kärsiviä, Merja Kyllösen tarkentaessa ajatuksen maihin, joissa riski ilmasto- ja ympäristösyistä muuttavista on suurin. Yhä enemmän voimavaroja on kohdistettava Afrikkaan, muistutti Matti Vanhanen. Myös Tuula Haatainen nosti esiin, että kehitysyhteistyörahoitusta on suunnattava EU:sta Afrikkaan tarkentaen, että nuorille on löydyttävä koulutusta.

Ilmastonmuutoksen käytännön ratkaisuista Nils Torvalds hehkutti muun muassa siirtymistä sähköautoihin ja biopolttoaineisiin, muoveista eroon pääsemistä sekä Saharan vihertämistä. Sauli Niinistö halusi nähdä tulevaisuudessa toivoa: että vuonna 2030 Pariisin sopimuksessa on pysytty ja sitä on tarkistettu entisestään vaativampaan suuntaan.

Suomen presidentti nostetaan helposti jalustalle, jolle päässyttä ei haasteta saati kyseenalaisteta. Ero esimerkiksi pääministerin kokemaan kritiikkiin on suorastaan hämmentävä. Vaalit ovat oiva paikka sparrata ulkopolitiikan johtoa ja nostaa keskusteluun Suomen paikka ja tehtävä maailmassa.

Toivon kakkoskierrosta ihan jo siksikin, että globaalipoliittisissa aiheissa päästäisiin kahdeksan hengen puheenvuorotaisteluista kahden ehdokkaan parhaassa tapauksessa syvällisiin väittelyihin. Ensimmäisestä erästäkin voi kuitenkin jo todeta hyvillä mielin, että suurin osa näistä politiikan raskassarjalaisista näkee kehitysyhteistyön roolin hyvin tärkeänä Suomen ja koko maailman tulevaisuudelle.