Blogi

Pitsaperjantai – Toivakan resepti kestävään kehitykseen löytyy yrityksistä

YK:ssa on juuri hyväksytty koko maailmaa koskevat kestävän kehityksen tavoitteet, jotka ovat selvästi tänä vuonna umpeutuvia edeltäjiään vuosituhattavoitteita laajempi ja kunnianhimoisempi kokonaisuus. YK:n 70-vuotisjuhlien humussa Paavin, Obaman ja Shakiran siivittämänä siunattu lopputulos on oikea mahdollisuus muutokseen, ja monet asiaa läheltä seuranneet ovatkin hyvällä syyllä kovin innostuneita.
Niina Mäki
2.10.2015

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Lenita Toivakka on aivan oikein todennut, että kestävän kehityksen tavoitteita ei voida yksin kehitysyhteistyövaroin saavuttaa. Mukaan tarvitaan kaikki resurssit ja toimijat, aina valtioista kansalaisjärjestöihin ja yrityksistä yksityisiin lahjoittajiin. Suomi onkin edelläkävijä kaikkia tahoja yhteen tuovassa työskentelytavassa. Kun saman pöydän ääreen tuodaan toisinaan hyvinkin erilaisia mielipiteitä ja intressejä, edistää se väistämättä uusien ideoiden syntyä ja hallituksenkin toivomaa innovatiivisuutta.

Ministeri Toivakka tuntuu hahmottelevan Suomen kehitysyhteistyölle linjaa, jossa yritykset toteuttavat kestävää kehitystä kehitysyhteistyövaroin ja vapaaehtoiseen yhteiskuntavastuuseen sitoutumalla.

Tänään sekä Huomenta Suomen lähetyksessä että eduskunnan globaaliryhmän ja Suomen YK-liiton järjestämässä seminaarissa ponnekkaasti yritysten toteuttaman kehitysyhteistyön puolesta puhunut ministeri toivoo, “että mahdollisimman moni yritys innostuu tästä ja lähtee nyt kehittyviin maihin vastuullisesti kehittämään paikallista toimintaympäristöä.“

***

“Yritykset ja järjestöt eivät ole toisiaan vastakkain. Raha ei ratkaise”, ministeri painottaa. On totta, että kummallakin on selvästi omat vahvuusalueensa. Yritykset toimivat siellä missä markkinat ovat ja niiden tavoitteena on tehdä voittoa. Kansalaisjärjestöjen vahvuutena ovat suorat kontaktit kaikkein köyhimpiin ihmisiin ja yhteisöihin. Pitkäaikaisten kumppanuuksien tavoitteena on ihmisten hyvinvoinnin lisääminen kehitysmaissa. Tämä tarkoittaa myös kasvavia markkinoita yrityksille.

Vaikka yritykset ja kansalaisjärjestöt toimivat toisiaan täydentävästi, on uusi hallitus kehitysyhteistyöleikkauksien myötä asettanut ne vastakkain. Suomi on leikkaamassa varsinaisen kehitysyhteistyönsä yhdellä kertaa lähes puoleen. Leikkaus on rajumpi kuin millään muulla sektorilla.

Samaan aikaan kun kansalaisjärjestöiltä viedään 43 prosenttia rahoituksesta, korotetaan yrityssektoria tukevan kehitysrahoituslaitos Finnfundin pääomaa kertarysäyksellä 1 200 prosentilla. Pienentyneiden kehitysyhteistyövarojen massiivinen siirto yritystoiminnan tukemiseen on selvä poliittinen valinta, ei taloudellinen pakko.

***

Suomalaisyritykset kuten Kotipizza, Finnair, Fortum, Metsä Group ja Neste ovat olleet mukana New Yorkin kokoushumussa ja esitelleet omia ratkaisujaan kestävän kehityksen periaatteiden hyödyntämiseksi toiminnoissaan.

Ideaalitilanteessa vastuullinen ja kestävä toiminta on konkreettisesti myös hyvää bisnestä. Kotipizza on varmasti asiantuntija eräänlaisessa nälän vastaisessa työssä. Silti minun on vaikea nähdä, miten sen toiminnan tukeminen kehitysyhteistyövaroin auttaisi köyhyyden tai eriarvoisuuden vähenemistä kehitysmaissa.

Yritykset eivät toimi automaattisesti vastuullisesti tai kestävästi. Kun kehitysmaista karkaa joka vuosi moninkertaisesti kehitysyhteistyön verran varoja veroparatiiseihin erityisesti suuryritysten verovälttelyn takia, olisi tähän puuttuminen kaikkein kestävintä kehitystä.

Veronkierron tukkiminen olisi todellinen win–win-tilanne, joka auttaisi sekä kehitysmaita että Suomea. Sen sijaan Suomi haraa vastaan EU:ssa ja suunnittelee osakeomistusten kätkemisen helpottamista hallintarekisterin avulla.

***

Vaikka yritykset ja järjestöt on asetettu vastakkain, ne tahdotaan saman pöydän ääreen kestävän kehityksen nimissä. Järjestökentällä ollaan tähän varmasti valmiita. Pelkät vienninedistämismatkat ja pyöreät pöydät eivät kuitenkaan riitä. Vaaditaan konkreettisia keinoja, joilla eri toimijat saadaan tekemään yhteistyötä kestävämmän maailman puolesta.

Ja kyllä vain, se tarkoittaa myös rahaa. Asenteet, osaaminen ja poliittiset painopisteet ovat tärkeitä, kuten myös Toivakka muistuttaa. Ilman resursseja ne uhkaavat kuitenkin jäädä pelkäksi sanahelinäksi.