Blogi

Pientä rajaa - lisää kuulumisia Mosambikista

Kerroin viime syksynä ongelmista, joiden parissa meillä kuluu tunti jos toinenkin - päivistä puhumattakaan - ilman, että mitään konkreettista uudistusta näyttäisi tapahtuvan. Meillä on uusi hanke: "työlupa, ja miten se pidennetään"
Ritva Parviainen
15.2.2012

Kuten kerroin aiemmassa Pientä rajaa -blogissani, ulkomaalaiset kansalaisjärjestöt rekisteröityvät Mosambikin ulkoministeriössä (MNEC) maahan ensi kertaa tullessaan. Kepa on ollut täällä 21 vuotta, joten kaiken järjen mukaan ainakin joidenkin viranomaisten pitäisi meidät jo tuntea. Siltä se ei kuitenkaan vaikuta.

Viime syksyisen konsultaation ja ohjeistuksen jälkeen olemme nyt – anno domini 2012 - MNECin mukaan "melkein siellä". Tilanteeseen vaadittiin, aikaisempien audienssien, raporttien, Kepan sekä kumppanijärjestöjen sääntöjen lähettämisen lisäksi, useita vierailuja jäsenjärjestöjemme paikallisten kumppanien hankkeisiin Maputon kaupungissa ja provinssissa.

Onneksi olkoon Kehitysvammaliitto, Taksvärkki ja KUA – olette nyt kaikki entistä tunnetumpia sosiaaliviranomaisten keskuudessa, kuten Kepakin. Mutta emme vieläkään tiedä, ovatko viranomaiset lähettäneet meistä myönteisen lausunnon MNECille vai eivät. Jos suomalaiset jäsenjärjestömme olisivat myöntyneet antamaan rahaa suoraan ministeriölle, niin kuin ministeriön edustaja kuulemma on joskus pyytänyt, tilanteemme voisi olla aivan toinen. Miettikääpä asiaa aivan kaikessa rauhassa.

Oma analyysini tilanteesta on seuraava. Hallitus (lue presidentti) päättää, miten rahat jaetaan eri ministeriöiden kesken budjettituen sisällä, vaikkakin avunantajat ovat mukana budjetin suunnittelussa ja seurannassa köyhyydenvähentämisohjelman puitteissa.

Viime tipassa budjettiin saattaa tulla muutoksia. Tänä vuonna valtion turvallisuuspalvelu SISE (Servico de informaçaõ e segurança de estado) saisi lehtitietojen mukaan jopa yhdeksän prosenttia valtion budjetista (www.verdade.co.mz). Sisäministeriölle annetaan 40 prosenttia. Maatalousministeriö saa kakusta prosentin, sosiaaliministeriö vieläkin vähemmän. Myös muut ministeriöt jäävät valtion "säästökampanjan" vuoksi vähemmälle ja alkavat pyytää rahaa kaikilta mahdollisilta tahoilta. Ei ihme, että meitä kansalaisjärjestökenttää tukevaa ulkomaalaista "rikasta" järjestöä katsotaan pahasti, kun annamme rahamme suoraan jollekin onnettomalle pienelle paikalliselle toimijalle sen sijaan, että kartuttaisimme ministeriöiden kassaa. En tiedä olenko oikeassa.

Emme ole jääneet toimettomiksi, vaan jatkamme lupahankettamme aktiivisesti. Aloitimme viime lokakuussa kokoukset paikallisten ja ulkomaalaisten järjestöjen kesken, tavoitteena kerätä tietoa vallitsevasta tilanteesta muissa kansalaisjärjestöissä koskien sekä työlupia että hallituksen kontrollia. Tarkoituksena oli myös laatia yhdessä muiden kanssa strategia asian eteenpäin viemiseksi ulkoministeriön ylimmälle portaalle. Kahden järjestökokoontumisen jälkeen olimme valmiita itse taistoon – kokoontumiseen MNECin NGO-osaston kanssa. Työryhmässämme oli jäsen, jonka omakin työlupa oli menossa umpeen. Sitä hän ei saisi ennen kuin järjestöllä olisi oikeus jatkaa toimintaansa täällä. Minä olen samassa tilanteessa tämän vuoden syyskuussa. Pitäkää peukkuja.

MNECin NGO-osasto on varmasti ymmärtänyt, miten paljon hankaluuksia nykyinen prosessi tuottaa meille kaikille. Heillekin. Osastolla toimii vain muutama kokopäiväinen pätevä työntekijä, jolla on täysi työ yrittää päivittää noin 300 ulkomaisen järjestön tietoja. Puhumattakaan jonkin opasteen laatimisesta meille ja kaikille muille "kiinnostuneille", kuten he asian esittivät.

Toivon, että kaikki viranomaisetkin olisivat näiden kiinnostuneiden joukossa, muttei vielä vaikuta siltä. Kahden kokouksen jälkeen NGO-osaston sympaattisten mutta hampaattomien viranomaisten kanssa meidän kaikkien ulkomaalaisten NGO:jen asia ei ole edistynyt juuri lainkaan. Emme ole onnistuneet muuttamaan aiemmin tehtyä prosessia koskien näitä viranomaisten antamia lausuntoja.

Koska olemme vihdoin ja viimein tajunneet niin sanotun yhteistyön tärkeyden, lähetimme vuosiraporttimme (huom. portugalinkielinen vapaa käännös Kepan omasta englanninkielisestä raportista) kaikille viranomaisille, joiden kanssa olimme viimeisten kuuden kuukauden aikana olleet yhteyksissä, odottamatta, että se lähtisi MNECistä eteenpäin.

Syyskuussa puuttui lausunto Cabo Delgadon vastaavalta alivaltiosihteeriltä. Se puuttuu edelleen. Syynä on, että maakuntatason sosiaaliviranomaiset olivat antaneet lausunnon, että Kepa ei lähettänyt heille vuosien 2009 ja 2010 vuosiraportteja eivätkä he näin ollen tiedä Kepasta mitään. Aivan oikein. Meillä ei ole moniin vuosiin ollut yhteistyötä heidän kanssaan. He ovat missanneet näin ollen myös vuosien 2007 ja 2008 raportit edelleenkään ymmärtämättä, että Kepa on jo lopettanut kumppanuuden... Huokaus.

Mutta – a luta continua. Taistelu jatkuu. Viimeisimmässä kokouksessa MNECin kanssa sovimme muutamista yhteistyömuodoista, joita jokaisen täytyy soveltaa saadakseen ah niin kauan kaivattu työlupa. Seuraava askel on yrittää järjestää kokous suurlähetystöjen päälliköiden kanssa, selittää heille tilanne ja yrittää saada jonkinlaista vastakaikua. Tämän jälkeen he voinevat viedä asiaa eteenpäin itse MNECin ministeri Baloille, joka tuskin sen jälkeen enää pystyy sanomaan että ei tiedä tilanteesta, mutta ottaa selvää. Me olemme jo tehneet sen hänen puolestaan.