Blogi

Onko rahoituskomitea valmis rohkeisiin avauksiin?

YK:n kestävän kehityksen rahoituskomitean loppuraportin pitäisi valmistua elokuun puoliväliin mennessä. Raportin tarkoituksena on linjata, miten uudet, vuoden 2015 jälkeiset kestävän kehityksen tavoitteet rahoitetaan.
Minna Havunen
30.6.2014

Komitean raportti toimii materiaalina YK:n pääsihteerille, kun hän työstää syksyllä alkavien valtioiden välisten Post 2015 -neuvottelujen pohjalle niin kutsuttua synteesiraporttia. Rahoituskomitean paperi syöttää myös ensi vuoden heinäkuussa ennen Post 2015 -huippukokousta pidettävään kehitysrahoituskokoukseen.

Suomalaisen suurlähettiläs Pertti Majasen luotsaama komitea on asiantuntijakomitea, mikä periaatteessa antaisi sille mahdollisuuden esittää rohkeita suosituksia ilman valtioiden poliittisten intressien painolastia. Pahimmassa tapauksessa komitean työskentely voi kuitenkin vesittyä haaleaksi kompromissiksi. Moni komitean asiantuntijoista on taustaltaan hallituksensa virkamies.

***

Rahoituskomitea on työstänyt raporttiaan suljetuin ovin, eikä kansalaisyhteiskunnalla ole toistaiseksi ollut mahdollisuutta virallisesti kommentoida komitean raporttiluonnoksia. Kansalaisyhteiskunta on aktiivisesti osallistunut viime syksyn ja kevään aikana komitean järjestämiin sidosryhmätapaamisiin ja nettikonsultaatioihin ja tuottanut paljon asiantuntevaa analyysia ja suosituksia kestävän kehityksen rahoituksesta.

Olisi prosessin läpinäkyvyyden ja sen lopputuloksen laadun kannalta olennaista, että kansalaisjärjestöillä olisi mahdollisuus tuoda näkökulmiaan esiin vielä nyt raportin luonnosteluvaiheessakin.

***

Millaista raporttia kansalaisyhteiskunnan edustajat sitten toivovat? Viime viikolla julkaistiin eurooppalaisten kehitysjärjestöjen kattojärjestön CONCORDin, CAN Europe -ilmastoverkoston ja Eurodad-verkoston yhteisen Financing for Development -ryhmän kannanotto ”11 Critical Outcomes That the ICESDF Report Must Include”. Myös Kepa on työryhmässä mukana. 

Kannanotossa linjataan yksitoista vähimmäisvaatimusta rahoituskomitean raportille. Alla on lyhyesti lueteltu esimerkkejä kunkin vaatimuksen alta, mutta kannattaa ehdottomasti tutustua paperiin kokonaisuudessaan.

***

1. Lisää kansallisia resursseja kestävälle kehitykselle progressiivisen verotuksen ja tehokkaan kansainvälisen verotusyhteistyön kautta. Tämä tarkoittaa esimerkiksi pääomapakoon puuttumista automaattisen kansainvälisen verotiedonvaihdon, monikansallisten yritysten pakollisen maaakohtaisen raportoinnin ja läpinäkyvien omistajarekisterien avulla. Lisäksi se tarkoittaa progressiivisten verojärjestelmien käyttöönottoa.


2. Julkisella kehitys- ja ilmastorahoituksella on korvaamaton rooli. Valtioiden on tehtävä läpinäkyvä ja selkeä aikataulu 0,7 prosentin kehitysyhteistyömäärärahasitoumuksen saavuttamiseen, vähennettävä avun paisuttelua (esimerkiksi opiskelijakuluilla avunantajamaassa) ja sitouduttava Pariisissa, Accrassa ja Busanissa sovittuihin tuloksellisen ja laadukkaan avun kriteereihin. Ilmastorahoituksen on oltava uutta ja lisäistä kehitysyhteistyömäärärahasitoumuksiin nähden.


3. Tarvitaan uusia julkisia rahoituslähteitä kestävälle kehitykselle. Tällaisia potentiaalisia rahoituslähteitä ovat muun muassa rahoitusmarkkinavero, hiiliverot sekä fossiilisten polttoaineiden tukien leikkaaminen ja vapautuvien varojen kanavointi vähähiilisen kehityksen tukemiseen.


4. Velkakriiseihin tarvitaan kestäviä ratkaisuja. Esimerkiksi epäoikeutetut velat tulisi perua ja luoda oikeudenmukainen ja riippumaton velkasovittelumekanismi.


5. Kaupan ja investointien tulisi tukea ihmisoikeuksien toteutumista ja kestävää kehitystä. Monet kansainvälisistä kauppa- ja investointisopimuksista asettavat sijoittajien oikeudet kansalaisten oikeuksien edelle ja rajoittavat valtioiden kykyä säännellä ulkomaisia investointeja. Kauppa- ja investointisopimuksia neuvoteltaessa valtioiden tulisi huomioida velvollisuutensa kunnoittaa, suojella ja edistää ihmisoikeuksien toteutumista myös omien rajojensa ulkopuolella Maastrichtin periaatteiden mukaisesti (Maastricht Principles on Extraterratorial Obligations of States in the area of Economic, Social and Cultural Rights).


6. Rahajärjestelmää on uudistettava. On esimerkiksi vähennettävä valuuttakurssin heilahtelua, jolla on haitallisia seurauksia esimerkiksi tuontiruuan hinnan vaihtelun kautta maiden ruokaturvaan.


7. Tarvitaan lisää kansallista ja kansainvälistä sääntelyä, jotta yksityisen sektorin resurssit saadaan palvelemaan kestävää kehitystä. Sitovien yritysvastuusääntöjen tulisi perustua YK:n liiketoimintaa ja ihmisoikeuksia koskeville periaatteille ja sisältää huolellisuus- ja raportointivelvoitteen sekä riittävät oikeussuojakeinot yritysten toiminnasta kärsiville. Valtioilla tulisi olla tarvittaessa mahdollisuus pääomakontrolliin.


8. On keskityttävä ulkomaisten investointien laatuun määrän sijaan. Eri rahoituslähteitä arvioitaessa on huomioitava, että ulkomaisten investointien kasvu ei automaattisesti lisää työpaikkoja ja että tosiasiassa merkittävä osa ulkomaisiksi investoinneiksi laskettavista rahavirroista ei ole uutta rahaa, vaan maassa jo olevista investoinneista saatujen voittojen uudelleensijoittamista.


9. Yksityiselle sektorille annetun kehitysrahoituksen tulisi olla linjassa avun tuloksellisuuden periaatteiden (demokraattinen omistajuus, tilivelvollisuus, läpinäkyvyys) kanssa. Rahoituksella tulisi olla selkeät pelisäännöt: rahoitetun toiminnan kehitysvaikutukset tulisi arvioida etu- ja jälkikäteen, verovälttelyä tulisi ehkäistä, ja tulisi käyttää sitovia yritysvastuustandardeja. Myös ympäristöllinen kestävyys olisi huomioitava.


10. Kehitysmaiden päätösvaltaa kansainvälisissä instituutioissa tulisi vahvistaa. Esimerkiksi Maailmanpankin ja IMF:n hallinnossa olisi vahvistettava kehitysmaiden äänivaltaa.


11. Politiittinen johdonmukaisuus on välttämätön edellytys rahoituksen tehokkuudelle. Epäjohdonmukainen politiikka tulee kalliiksi. Eri poliitiikka-alojen tulisi tukea kestävän kehityksen tavoitteita eikä ainakaan toimia niitä vastaan. Tämä edellyttää riittäviä resursseja eri politiikkapäätösten vaikutusten arviointiin ja valvomiseen.