Eteläsudanilaisia kalastajia.
Kuva:
Wikimedia Commons
Blogi

Onko maiden tulotason mittaaminen hölmöä?

Maailmanpankki julkaisi heinäkuussa maailman maiden bruttokansantulotilastot vuodelta 2013 ja ilmoitti, että kaksi maata oli "päässyt luokalta" ja siirretty matalatuloisten ryhmästä keskituloisiin. (Köyhimpään matalatuloisten kategoriaan jäi vielä 34 valtiota).
Jukka Aronen
15.8.2014

Luokaltaan päässeet maat olivat Kirgisia ja Etelä-Sudan. Kirgisiassa äärimmäisessä köyhyydessä eläviä on noin viisi prosenttia västöstä. Ja vuonna 2011 itsenäistynyt Etelä-Sudan on niin hajalla, ettei sen köyhien määrästä ole edes sivistynyttä arvausta.

Viime kevään tilastojen mukaan Kiinassa ja Intiassa oli 46 prosenttia maailman äärimmäisessä köyhyydessä elävistä (luvut tarkentunevat hieman alaspäin tämän syksyn aikana, mutta suuri määrä kuitenkin). Silti kumpikin maa luokitellaan "keskituloisiksi".

Esimerkit osoittavat, että Maailmanpankin maajaottelu on melko toimimaton eikä selitä riittävästi kehittyvien maiden dynamiikkaa. Sitä ei ehkä pitäisi käyttää lainkaan pohjana avun jakamiselle.

***

Asialle saadaan tukea tuoreesta ja mielenkiintoisesta paperista.

Yhdysvaltalaiset tutkijat Andy Sumner ja Sergio Tezanos Vázquez tarkastelivat maita taloudellisen kehityksen, inhimillisen kehityksen, hyvän hallinnon ja kestävän kehityksen näkökulmasta. Tässä ei sinänsä ole mitään uutta, mutta he jakavat tulosten perusteella kehitysmaat viiteen ryhmään...

  1. Paljon köyhyyttä ja talous pääosin "traditionaalinen"
  2. Paljon köyhyyttä, vie raaka-aineita ja rajoittaa poliittisia vapauksia
  3. Demokraattinen hallinto, paljon epätasa-arvoa ja riippuvainen ulkoisista rahoituslähteistä
  4. Ns. nouseva talous, vie raaka-aineita, vähäinen epätasa-arvo, saasteongelmia ja rajoittaa poliittisia vapauksia
  5. Ns. nouseva talous, paljon epätasa-arvoa, saasteongelmia, ei riippuvainen ulkoisista rahoituslähteistä

... ja tutkivat, miten ryhmät muuttuivat kahdella aikajaksolla, 1995-2000 ja 2005-2010.

Tuloksena oli, että jopa noin kolmasosa kehitysmaista vaihtoi ryhmää ajanjaksojen välillä, muut pysyivät saman ryhmän sisällä.

Sumner ja Tezanos sanovat, että kehitys ei - ainakaan tämän tutkimuksen perusteella - tapahdu yksiviivaisen lineaarisesti, kuten pelkkään tulotasoon tuijottava jaottelu antaisi olettaa, vaan on monimutkaisempaa ja moniulotteisempaa. Jokaisella yllämainituista ryhmistä on omat kehityshaasteensa, eikä yhdessäkään ryhmässä oltu huonoimpia kaikkien mittarien suhteen.

Tämä lienee hyvä muistutus siitä, että politiikalla ja poliittisella päätöksenteolla on yleensä enemmän vaikutusta kehitykseen kuin puhtaassa talousajattelussa oletetaan?

Ja että Etelä-Sudania saa huoletta kutsua vielä äärimmäisen köyhäksi ja hauraaksi valtioksi.