Blogi

OECD ja G20 vesittivät oman suunnitelmansa valvoa verojen välttelyä

Maailman rikkaat maat julkaisivat tänään suunnitelman, jolla ne aikovat puuttua etenkin monikansallisten suuryritysten verovälttelyn aiheuttamaan veropohjien rapautumiseen.
Pauliina Saares
5.10.2015

No, miten meni? Ei ihan putkeen.

Kyseessä on teollisuusmaiden yhteistyöjärjestö OECD:n ja rikkaiden maiden G20-ryhmän yhteinen, niin kutsuttu BEPS-hanke (Base Erosion and Profit Shifting) ja tarkemmin sanoen sen lopputulema.

G20:n valtiovarainministerien odotetaan hyväksyvän suunnitelman ja päättävän sen toimeenpanosta, kun he tapaavat Limassa 8. lokakuuta. G20-ryhmän valtionpäämiehille suunnitelma siirtyy hyväksyttäväksi marraskuussa.

Nyt julkaistu toimintasuunnitelma sisältää 15 toimenpidettä. Näistä seitsemän julkaistiin reilu vuosi sitten ja loput kahdeksan tänään. Mukana ovat niin digitaalisen talouden verotushaasteisiin puuttuminen, verosopimusten väärinkäytön estäminen, siirtohinnoittelukäytäntöjen uudelleenarviointi, aggressiivisen verosuunnittelun paljastaminen sekä tehokkaampien riitojensovittelujärjestelmien kehittäminen. Kuulostaa periaatteessa hyvältä.

Ongelmat löytyvät kuitenkin jostain muualta kuin otsikoista. Nyt julkaistuilla toimilla projektin alkuperäinen tavoite monikansallisten suuryritysten veronmaksusta siellä, missä tuotannollinen toiminta ja voiton tuottaminen tapahtuvat, ei tule toteutumaan riittävän hyvin. Näillä näkymin saavuttamatta jää myös julkilausuttu tavoite siitä, että kehitysmaat hyötyisivät BEPS:stä.

* * *

Antakaapas, kun kerron muutaman esimerkin.

Maakohtaisen tilinpäätösraportoinnin suhteen BEPS vetää vesiperän avoimuuden ja läpinäkyvyyden saralla. Ensinnäkin raportointivelvoite koskee vain sellaisia monikansallisia yrityksiä, joiden vuosittainen liikevaihto on yli 750 miljoonaa euroa. OECD:n oman arvion mukaan tämä jättää ulkopuolelle 85—90 prosenttia maailman monikansallisista suuryrityksistä.

Raportointi ei myöskään tule olemaan julkista, vaan raportti toimitetaan ainoastaan yrityksen emomaan veroviranomaisille. Tiedonvälitys yritysten muille toimintamaille on tarkoitus hoitaa automaattisen verotietojenvaihdon kautta, joka ei sekään toimi toivotulla tavalla.

Julkisen raportoinnin eduista on helppo löytää esimerkkejä: pankkien raportointivelvoitteen myötä vuonna 2014 tuli ilmi, että Barclay's oli tehnyt Luxemburgissa vuonna 2013 yli sadan miljoonan punnan tuotot per työntekijä. Palkkalistoilla oli 14 henkilöä. Seuraavan vuoden raportti puolestaan kertoi, että Luxemburgin työntekijöiden määrä oli kasvanut, sinne kirjatut voitot pienentyneet ja Iso-Britanniaan maksettujen verojen määrä noussut.

EU:ssa on paraikaa meneillään keskustelu julkisen maakohtaisen raportointivelvoitteen lisäämisestä osakkeenomistajien oikeuksia koskevaan direktiiviin. Esitys meni heittämällä läpi parlamentissa, nyt toivotaan että jäsenmaat näyttäisivät muutokselle vihreää valoa. Viimeistään Swiss- ja LuxLeaks -skandaalit osoittivat, että aidon avoimuuden tarve on väistämätön.

* * *

Edustuksellisuuden ongelmastaan BEPS ei ole päässyt irti yrityksistä huolimatta. Kehitysmaiden omistajuus OECD/G20-prosessista on hatara. Köyhiä maita on kuultu prosessissa — vaikka ei suinkaan kaikkia —, mutta niiden vaikutusvalta päätöksenteossa ei tietenkään ole ollut samanveroista OECD/G20-maiden kanssa. Nyt kun paketti on kasassa, kutsuvat OECD ja G20 koko muun maailman toimeenpanemaan sitä. Säännöistä ei päätetty yhdessä, mutta kaikkien olisi suotavaa noudattaa niitä. Kuulostaako reilulta?

Listaa olisi helppo jatkaa: patentti- ja innovaatiobokseja ei kielletä, vaan niiden suunnitteluun annetaan monimutkaiset ohjeet, siirtohinnoitteluohjeistuksissa monikansallisia yhtiöitä tytäryhtiöineen kohdellaan kokonaisuuden sijaan toisistaan erillisinä yrityksinä, riitojenratkaisussa liikutaan välimiesmenettelyn suuntaan.

Kuuleman mukaan bisnessektori on ollut tyytyväinen BEPS:n lopputulokseen. Ihmekös tuo, rikkaat maat ovat selvästi kuunnelleet äveriäimpiään. Veikkaan, että elinkeinoelämän edunvalvontapuolelta julkaistaan näillä näppäimillä jotain OECD/G20-projektin toimenpiteitä ylistävää, tai ainakin niitä puoltavaa.

Vero-oikeudenmukaisuuden eteen työskentelevänä asiantuntijana olen huolissani ja pettynyt. Näyttää siltä, että verokikkailun kitkemiseen ei löydy riittävästi poliittista tahtoa.

Kotimaanpolitiikastakin löytyy viime ajoilta roppakaupalla esimerkkejä: aktiivisen katumisen ohjelmalla paijataan verorikollisia, ministeri saa rauhassa istua veroparatiisiyhtiön hallituksessa ja ulkomaisella hallintarekisteröinnillä halutaan mahdollistaa osakeomistusten kätkeminen, näin muutamia mainitakseni.

Valitettavasti hinnan tästä maksamme me tavalliset kansalaiset, niin rikkaissa kuin köyhissä maissa. Taakkaa veropohjien rapautumisesta kantavat myös pienet ja keskisuuret yritykset. Uskallan väittää, että tämä ei ole sitä, mitä kansa haluaa. Missään päin maailmaa.