Blogi

Miten kestävä kehitys rahoitetaan?

Koulutuksen ja terveydenhuollon kaltaiset hyvinvointipalvelut, eriarvoisuuden vähentäminen, ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen sekä puhtaan veden ja ilman turvaaminen tarvitsevat resursseja. Kestävän kehityksen rahoitustarpeet ovat valtavia. Ratkaisuja rahakysymyksiin etsitään parhaillaan osana vuoden 2015 jälkeisen kehitysohjelman muotoilua.
Minna Havunen
16.5.2014

Suomella on tässä vaikuttamisen paikka, sillä suomalainen suurlähettiläs Pertti Majanen toimii rahoituskysymyksiä miettivän komitean puheenjohtajana.

Erään YK:n arvion mukaan kehitysmaat tarvitsisivat pelkästään ilmastonmuutoksen hillintään ja sopeutumiseen, siirtymään puhtaaseen energiaan sekä kestävään ruuantuotantoon ja metsänkäyttöön noin tuhannen miljardin dollarin lisäinvestoinnit vuosittain seuraavina vuosikymmeninä.

Rahoitushaasteelle ei lupaa hyvää se, että rikkaat maat ovat pääsääntöisesti luistaneet jo nykyisistäkin kehitys- ja ilmastorahoituslupauksistaan. Vain viisi maata on saavuttanut kehitysyhteistyömäärärahojen tasosta sovitun 0,7 prosentin osuuden bruttokansantulosta. Teollisuusmaat eivät myöskään ole täsmentäneet, kuinka ne aikovat nostaa kehitysmaiden ilmastorahoituksen lupaamalleen sadan miljardin dollarin vuositasolle vuoteen 2020 mennessä.

***

Rahaa kyllä on, mutta tarvitaan poliittista tahtoa jakaa ne kestävää kehitystä tukevalla tavalla. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF arvioi, että fossiilisia polttoaineita tuetaan vuositasolla jopa 1 400 miljardilla eurolla. Suuntaamalla näitä tukia uudelleen vähähiilisten tuotanto-, vaihdanta- ja kulutusmallien edistämiseen tuettaisiin merkittävästi kestävää kehitystä.

Rahoitusmarkkinaverolla taas voitaisiin varojen keräämisen lisäksi hillitä yhteiskunnallisesti haitallista toimintaa eli lyhyen aikavälin keinottelua. Maailmanlaajuisesti toteutettuna rahoitusmarkkinavero voisi tuottaa jopa 250 miljardia dollaria vuosittain.

***

Ratkaisevaa on puuttua rahoitustarpeita lisääviin tekijöihin. Globaalista etelästä pakenee verottamatonta pääomaa vuosittain noin yhdeksän kertaa virallisen kehitysavun verran. Jos yritysten verovälttelyn ja laittoman veronkierron seurauksena pakeneva pääoma saataisiin kerättyä verotuloina, olisi kehitysmailla käytössään huomattavia lisäresursseja sosiaalipalveluihin.

Lisäksi yritykset käyttävät kaksi kolmasosaa maailman luonnonvaroista, mutta eivät maksa niistä todellista hintaa. Erään arvion mukaan maailman 3 000 suurimman yrityksen voitot olisivat laskennallisesti noin kolmasosan pienempiä, jos niiden tulisi maksaa ”täysi” hinta toimintansa ympäristövaikutuksista. Onkin tärkeää luoda tapoja, joilla yritystoiminnan haitalliset vaikutukset voidaan hinnoitella ja osoittaa haitat tekijän maksettavaksi.

Olennaista on varmistaa, että yksityisen sektorin investoinnit edistävät kestävää kehitystä: luovat verotuloja ja ihmisarvoisia työpaikkoja sekä kunnioittavat ihmisoikeuksia ja ympäristöä. Tähän tarvitaan sitovaa yritysvastuulainsäädäntöä.

***

Miten kestävän kehityksen rahoitushaasteeseen vastaisivat YK:n kestävän kehityksen rahoituskomitean puheenjohtaja Pertti Majanen ja kehitysministeri Pekka Haavisto (vihr)? Se selviää Maailma Kylässä -festivaalin Taiga-lavalla lauantaina 24.5. klo 11.20.