”Pikatreffeillä” Policy Forumin paikallishallinnon työryhmän tavoitteista ja tuloksista kertoo Hebron Mwakagenda. Kuva: Kirsi Koivuporras-Masuka
Blogi

Miten edistää demokraattista hallintoa?

Demokraattista hallintoa pidetään tasa-arvoisen kehityksen perusedellytyksenä – silloin, kun päättäjät toimivat avoimesti ja vastaavat toiminnastaan kansalle. Monessa maassa, kuten Tansaniassa, järjestetään jo monipuoluevaalit, mutta demokraattisesta hallinnosta ei vielä voida puhua.
Kirsi Koivuporras-Masuka
5.3.2015

Demokraattista hallintoa voidaan edistää puolustamalla ja ajamalla ihmisoikeuksien toteutumista, vaatimalla päättäjiltä tilivelvollisuutta, toimimalla vallan vahtikoirina, vahvistamalla naisten osuutta päätöksenteossa sekä tarjoamalla ihmisille yhteiskunnallisia osallistumismahdollisuuksia ja lisäämällä heidän tietouttaan poliittisista oikeuksista ja kansalaisoikeuksista. 

Näin vastasivat Kepan ja Suomen Tansanian suurlähetystön yhteisseminaariin 25. helmikuuta osallistuneet tansanialaiset ja suomalaiset kehitystoimijat kysymykseen: Miten kansalaisjärjestöt voivat edistää demokraattista hallintoa Tansaniassa?

***

Aiheena demokraattinen hallinto on Tansaniassa nyt erityisen ajankohtainen, sillä maassa eletään vaalivuotta. Lokakuussa ovat edessä parlamentti- ja presidentinvaalit, mutta tätä ennen ihmisten huulilla on uuden perustuslain kohtalo.

Perustuslakiluonnoksesta järjestetään kansanäänestys tällä tietoa huhtikuun lopulla. Lisäksi Tansaniassa on viime aikoina käyty vilkasta keskustelua korruptiosta ja East African -lehden kieltäminen on herättänyt huolta myös median toimintavapaudesta.

Seminaarissa puhe demokraattisesta hallinnosta oli vilkasta ja suoraa, ja sitä käytiin hyvässä hengessä. Suomen Tansanian suurlähettiläs Sinikka Antila avasi seminaarin toteamalla, että vahvalla kansalaisyhteiskunnalla on tärkeä rooli hyvän hallinnon edistämisessä ja ihmisoikeuksien suojelemisessa.

”Meidän näkökulmastamme hyvä hallinto merkitsee tasa-arvoisuutta, läpinäkyvyyttä, parempaa palvelutuotantoa ja vapautta korruptiosta. Suomelle korruption vastainen työ säilyy yhtenä prioriteettina, samoin ihmisoikeuspuolustajien tukeminen”, Antila sanoi.

***

Kepan Tansanian maajohtaja Masud Hossain nosti puolestaan esiin demokraattisen hallinnon keskeisiä tekijöitä, kuten kansalaisten tasa-arvoiset mahdollisuudet, moniarvoisen poliittisen osallistumisen, hallinnon tilivelvollisuuden, läpinäkyvyyden sekä oikeusvaltioperiaatteen todeten, että ilman vahvaa ja monimuotoista kansalaisyhteiskuntaa näiden ylläpitäminen on yhteiskunnassa lähes mahdotonta.

”Kansalaisjärjestöjen vahvistaminen, ei ainoastaan palveluntuottajina, mutta myös aktiivisina demokraattisten arvojen, normien ja instituutioiden edistäjinä, on edellytys aidolle ja kestävälle kehitykselle”, Hossain totesi.

Samalla Hossain myös muistutti järjestöjä siitä, että myös niiden oman toiminnan tulisi noudattaa demokratian periaatteita. Lisäksi hän nosti esiin kysymyksen länsimaisen demokratiakäsityksen käyttökelpoisuudesta globaalissa etelässä, josta käydään edelleen keskustelua.

Myös Tansanian ihmisoikeuksien ja hyvän hallinnon komission lakiosaston johtaja Nabor Assey näki kansalaisyhteiskunnalla useita tärkeitä rooleja demokraattisen hallinnon edistämisessä.

”Kansalaisjärjestöillä on velvollisuus seurata ja rajoittaa poliittisen vallan käyttöä, valvoa oikeusvaltion toteutumista ja vaikuttaa siihen, että ihmisillä on pääsy tietoon. Lisäksi ne valvovat, että korruptionvastaisia lakeja pannaan toimeen”, totesi Assey.

***

Kansalaisyhteiskunnan toimijoiden eri rooleja demokraattisen hallinnon edistämiseksi tuotiinkin esiin lukuisia jo seminaarin ensimmäisen tunnin aikana. Mutkikkaampi on kysymys siitä, miten näihin rooleihin vastataan ja saadaan aikaan haluttua muutosta?

Vaikka tansanialaisten järjestöjen kanssa keskustellessa voi aistia halun siirtyä puhtaasta palvelutuotannosta yhä enemmän vaikuttamistyön suuntaan, oli joukossa järjestöjä, joille aihe oli selvästi vieras – kuten myös varmasti suomalaisille järjestökumppaneille.

Palautteessa useampi kertoi oppineensa etenkin vero-oikeudenmukaisuudesta ja PETSistä, julkisten varojen seurantajärjestelmästä tai -työkalusta, jonka avulla kansalaisjärjestöt ovat seuranneet, miten julkisia varoja on paikallisesti käytetty.

Vilkasta keskustelua käytiinkin eri vaikuttamisen keinoista, joilla saada aikaan haluttua muutosta. Päällimmäisenä oli viesti siitä, että tarvitaan useita strategioita. Esiin nousi myös ruohonjuuritason toiminnan merkitys ja se, että demokratiaa lähdetään rakentamaan ihmisistä, kylistä ja yhteistöistä käsin, eikä ylhäältä alaspäin.

Paljon keskustelua käytiin juuri ihmisten tietoisuuden lisäämisestä omista oikeuksistaan sekä järjestöjen ja yhteisöjen kapasiteetin vahvistamisesta. Esimerkiksi Nabor Assey sanoi seminaarissa, että yksi järjestöjen tehtävä on rohkaista ihmisiä osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun ja auttaa yhteisöjä kansalaistaitojen kehittämisessä.

Toisaalta ilmaan jäi leijumaan ääneen lausumaton kysymys siitä, johtaako tietoisuus automaattisesti toimintaan? Yksi kansalaisjärjestöjen tehtävistä on kuitenkin myös tarjota keinoja ja olla se rakenne, joka mahdollistaa ihmisten vaikuttamisen – toisin sanoen kansalaisjärjestöt eivät voi yksinomaan ulkoistaa muutoksen eteen tehtävää työtä yhteisöille.  

***

Tähän liittyy osaltaan kysymys kansalaisjärjestöjen omista resursseista ja kapasiteetista saada aikaan haluttua muutosta. Policy Forumin koordinaattori Semkae Kilonzo totesi, että järjestöille on mahdollista luoda uusia mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon ja käydä dialogia päättäjien kanssa, mutta kysyi samalla, onko järjestöillä mahdollisuus todella vastata näihin mahdollisuuksiin nykyisillä resursseilla?

”Kuinka monella järjestöllä on tarvittavaa asiantuntemusta vastata kaikkiin olemassa oleviin mahdollisuuksiin? Tämän kysymyksen kanssa olen vuosien kuluessa kamppaillut usein”, Kilonzo totesi.
Keskustelua käytiin myös järjestöjen kohtaamista haasteista.

Vaikka toimintaympäristö Tansaniassa on suhteellisen vapaa, asennoidutaan järjestöihin kuitenkin usein myös esimerkiksi ongelmien aiheuttajina tai opposition kannattajina. Tansanian ihmisoikeustilanne on parantunut, mutta vakavia loukkauksia, kuten esimerkiksi poliisin harjoittamaa väkivaltaa, tapahtuu edelleen.

Toimintatilan rajallisuuden nosti esiin muun muassa Human Rights Defenders Coalition -järjestön Benedict Ishkabakaki.
Lisäksi haasteena tuotiin esiin kansalaisyhteiskunnan hajanaisuus ja tansanialaisen järjestökentän sirpaleisuus. Moni puhuikin strategisen yhteistyön puolesta.

”Meidän tulee oikeasti istua yhdessä alas ja keskustella siitä, mitä olemme tekemässä”, SAHARiNGON Martina Kabisama totesi.

***

Huolimatta haasteista ilmassa oli paljon myös motivaatiota ja päivän aikana kuultiin lukuisia esimerkkejä siitä, miten saada aikaan muutosta. Esimerkiksi valtio-opin lehtori ja Integrity Watchin aktivisti John Jingu totesi, etteivät perinteiset keinot riitä. Hän puhui koalitioiden perustamisen puolesta.

”Yksi strategia on tunnistaa toimijoita, joilla on valtaa ja mahdollisuus vaikuttaa asioihin, ja jotka ovat kiinnostuneita siitä teemasta, jonka puolesta toimit. Nämä toimijat voivat olla päätöksentekijöitä, järjestöihmisiä tai yrittäjiä. Strategia on muodostaa näiden ihmisten liitto, joka toimii muutoksen eteen yhdessä.”