Kepan Dialogi-kokoustila täyttyi reilusta kolmestakymmenestä ihmisestä.
Kuva:
Anni Vihriälä
Blogi

Mitä kuuluu Länsi-Afrikkaan?

Länsi-Afrikka on noussut maailmankartalle ebola-epidemian puhjettua. Epidemia tuo haasteita järjestöjen työhön alueella. Huolenaiheena on myös, mitä tapahtuu sen laannuttua.
Anni Vihriälä
9.1.2015

Kepassa keskusteltiin 19.12. Länsi-Afrikasta. Syyskuussa Suomen Abujan lähetystössä suurlähettiläänä aloittanut Pirjo Suomela-Chowdhury halusi tutustua suomalaisiin järjestöihin, jotka joko toimivat itse Länsi-Afrikassa tai tukevat paikallisia järjestöjä siellä.

Samalla Länsi-Afrikka-keskustelutilaisuus toimi Länsi-Afrikassa toimivien järjestöjen keskinäisenä tutustumisena.

Abujan suurlähettilään akkreditointi koskee ainoastaan Ghanaa, Beniniä ja Liberiaa, joten tilaisuus tarjosi suurlähettiläälle laajemman kokonaiskuvaa alueesta. Tilaisuuden osallistujilla oli kontakteja lukuisiin länsiafrikkalaisiin valtioihin.

Moni hämmästeli paikalla olijoiden suurta määrää. Länsi-Afrikka ei ole perinteisesti ollut paljoa esillä suomalaisten järjestöjen yhteistyöalueena. Järjestöjen tekemä työ alueella on kuitenkin tärkeää myös siksi, että Suomella ei ole bilateraalisia yhteistyösuhteita Länsi-Afrikassa. 

***

Keskustelussa nousi esiin ebola ja sen vaikutukset kehitykseen. Monet järjestöistä olivat mukauttaneet omaa toimintaansa epidemian puhjettua, ja isommat järjestöt olivat lähteneet mukaan ebolan vastaiseen työhön.

Tällä hetkellä rahoitusta ebolan vastaiseen työhön on helppo löytää. Kriisitilanteessa rahoitus ei tunnukaan olevan ongelma.

Huolta herätti kuitenkin se, mitä ebola-epidemian päättymisen jälkeen tapahtuu. Löytyykö silloin vielä rahaa jälleenrakentaa ebolan vahingoittamia valtioita, esimerkiksi tukea lasten paluuta kouluun ja huolehtia, että terveydenhuolto ja infrastruktuuri toimii paremmin tulevaisuudessa?

Ebola on tehnyt näkyväksi terveydenhuollon puutteet useassa Länsi-Afrikan maassa. Nyt niihin on mahdollista tarttua ja tehdä pitkäjänteisempää työtä rakenteiden korjaamiseksi, jos vain tahtoa riittää.

Ebolan takia on myös tehty laajaa hygieniavalistusta esimerkiksi ruumiiden käsittelyyn liittyen. Tällä on toivottavasti pitkäkestoisia myönteisiä vaikutuksia hygieniaan suhtautumisessa. Sillä voidaan estää monien muidenkin sairauksien leviämistä.

Ebolan takaa on kuitenkin nähtävä myös kaikki se potentiaali, mikä Länsi-Afrikassa on. Suomela-Chowdhuryn mukaan lehdistöstä tulee helposti liian ongelmakeskeinen kuva tilanteesta.

”Kun olet itse paikan päällä, näet niin paljon enemmän kaikkea muutakin, dynaamisuutta ja ihmisten yritteliäisyyttä”, hän kertoo.

Suurlähettiläs nosti esiin myös Nigerian positiivisen esimerkin siitä, kuinka ebola on saatu kokonaan kuriin.

***

Tilaisuuden lopuksi oli selvää, että keskustelulle halutaan jatkoa. Vastaavanlaista tilaisuutta toivottiin järjestettäväksi kuluvan vuoden kevään aikana. Siellä teemana voisi olla järjestöjen kokemusten jakaminen Länsi-Afrikassa toimimisesta.

Toinen osallistujia konkreettisesti koskettava asia ovat viisumisäädökset. Nykyään hakijan täytyy antaa sormenjälkensä viisumihakemuksen käsittelyä varten. Osassa Länsi-Afrikan maita on sovittu, että Suomeen viisumia hakeva voi asioida toisen EU-maan lähetystössä, mutta useiden maiden hakijat joutuvat matkustamaan Abujaan asti. Tilaisuudessa heräsi ajatus lobata yhdessä viisumikäytäntöjen helpottamisen puolesta.

Kolmas koordinointia kutsuva aihe oli ebola ja sen parissa tehtävä työ.

Jos oma järjestösi toimii Länsi-Afrikassa tai olet muuten Länsi-Afrikasta, tervetuloa mukaan seuraavaan tilaisuuteen. Lisätietoa myöhemmin Kepan tapahtumakalenterissa.