Blogi

Ulkoinen tarkastaja: Missä EU, siellä ilmastorahoitusongelma

EU:n ilmastorahoituskuviot ovat pahasti sekaisin, sanoo Euroopan tilintarkastustuomioistuin – ja asettuu tukemaan kansalaisjärjestöjen pitkään ajamia muutosehdotuksia.
Henri Purje
20.12.2013

Varsovan ilmastokokouksessa kansalaisjärjestöt kysyivät, missä rahat. Kuva: Sanna Autere / Kepa

Tuoreessa selvityksessään (pdf) Euroopan tilintarkastustuomioistuin arvostelee EU:n komissiota ja jäsenmaita siitä, ettei niillä ole hajuakaan ilmastorahoituslupaustensa täyttämisestä.

Aihetta seuraaville havainto ei toki ole uusi, mutta on yllättävää kuulla näin rankkaa arvostelua unionin omalta toimielimeltä.

Kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa antamiensa sitoumusten mukaan EU:n ja muiden rikkaiden maiden tulisi nostaa vuosittainen ilmastorahoituksensa 100 miljardiin Yhdysvaltain dollariin vuoteen 2020 mennessä. EU on arvioinut oman osuutensa potista asettuvan 30 ja 40 miljardin dollarin välille. Rahan tulisi olla ”uutta ja lisäistä” suhteessa kehitysapuun.

Viimeksi YK:n Varsovan-kokouksessa marraskuussa kävi selväksi, että mikäli maailman valtiot aikovat suunnitelmansa mukaan päästä sopuun kattavasta kansainvälisestä ilmastosopimuksesta vuonna 2015, on selvyyttä rahoituskuvioon löydyttävä äkkiä.

Toistaiseksi moni avainkysymys, kuten rahoituksen aikataulu, keskeisimpien käsitteiden määritelmät, rahoituksen lähteet ja EU-maiden maksuosuudet ovat kuitenkin täysin auki.

* * *

Kansalaisjärjestöt ja kehitysmaat ovat yleisesti lähteneet siitä, että uuden rahoituksen tulisi olla julkista.

Teollisuusmaat, Suomi mukaan lukien, ovat korostaneet varojen ”mobilisointia” useista eri lähteistä. Käytännössä moni pohjoinen valtio odottaa yksityisen rahoituksen muodostavan suurimman osan Kööpenhaminan 100 miljardin sitoumuksesta. Julkisen tuen tehtäväksi jäisi tällöin ensisijaisesti yksityisen sijoituspääoman houkuttelu.

Mitä mobilisointi, yksityinen ja julkinen tarkoittavat, sitä on vaikea sanoa. Tähän myös EU;n ulkoinen tilintarkastaja kiinnittää huomionsa: 

”Maailmanlaajuisesti ei ole olemassa minkäänlaista yhteisymmärrystä siitä, minkälainen rahoitus lasketaan yksityiseksi. Lukuisista neuvoston päätelmistä ja komission aloitteista huolimatta komissio ja jäsenmaat eivät ole muodostaneet asiaan yhteistä kantaa.”

Yhtä epämääräistä on puhe uudesta ja lisäisestä rahoituksesta. Käytännössä kukin EU-jäsenmaa voi itse päättää, kuinka se termin ymmärtää.

Sama koskee sitä, mikä osuus esimerkiksi ekologista kestävyyttä edistävästä kehitysyhteistyöhankkeesta voidaan lukea ilmastorahoitukseksi.

* * *

Koska myöskään kattavaa ja ajantasaista yhteistä valvonta-, raportointi- ja varmennusjärjestelmää ei ole, ei komission ja jäsenmaiden rahoitusta pystytä tarkasti seuraamaan.

Tilintarkastustuomioistuimen mukaan onkin epäselvää, missä määrin jäsenmaiden ja komission ilmoitukset esimerkiksi vuosien 2010–2012 ilmastorahoituksesta pitävät paikkansa. Sekä EU kokonaisuutena että Suomi ovat raportoineet YK:lle ylittäneensä tämän niin sanotun lyhyen aikavälin rahoituslupauksensa.

Jäsenmaiden maksusuoritusilmoitusten perusteella tekemässään laskelmassa tilintarkastustuomioistuin päätyi kuitenkin EU:n virallisesti julkaiseman 7,34 miljardin euron sijaan lukuun 5,48 miljardia. Komissio ei ole tarkastanut jäsenmaiden raportoinnin totuudenmukaisuutta eikä pystynyt selittämään tilintarkastajalle, mistä 25 prosentin ero johtui.

Komission itsensäkin ilmoittamista lyhyen aikavälin maksuista oli tarkastuksen mukaan pantu vuoden 2013 puoliväliin mennessä täytäntöön vain neljännes.

* * *

Havaitsemiensa ongelmien oikaisemiseksi tuomioistuin on laatinut listan suosituksia.

Valtaosa niistä on sellaisia, joita kansalaisjärjestöt, tutkijat ja monet etelän valtiot ovat jo pitkään vaatineet. Tuskin mikään niistä tulee uutisena myöskään EU:n jäsenmaille tai komissiolle. Olisiko nyt vihdoin asialla sellainen auktoriteetti, joka saisi ne ryhtymään hommiin.

Euroopan tilintarkastustuomioistuimen mukaan EU:n tulee muun muassa:

  • Laatia vuoteen 2020 ulottuva suunnitelma ilmastorahoituksen nostamiseksi annettujen sitoumusten mukaiselle tasolle. Suunnitelmaan tulee sisältyä selvitys siitä, mitä yksityisellä ilmastorahoituksella tarkoitetaan.
     
  • Luoda yhteiset valvonta-, raportointi- ja varmennuskäytännöt, jotka määrittelevät, mitä on ”uusi ja lisäinen” ilmastoraha, millä perustein kehitysyhteistyöhankkeita voidaan lukea ilmastorahoituksen piiriin ja miten ilmastorahoitusmaksatukset tulee ilmoittaa (myös suhteessa annettuihin sitoumuksiin).
     
  • Tehostaa komission ja jäsenmaiden välistä koordinaatiota, etenkin liittyen ilmastorahoitusmaksatuksiin, yhteisiin ilmastohankkeisiin sekä ilmastorahaan kytkeytyvän korruption ehkäisyyn.
     
  • Selvittää, missä määrin lupaus ohjata viidennes EU:n budjetista ilmastotoimiin vuosina 2014–2020 kohdistuu kehitysmaihin, ja eritellä, mikä on suunniteltujen ja toteutuneiden maksatusten suhde. (Mikäli varat ohjattaisiin kokonaisuudessaan kehitysmaihin, tulisi vuotuisten rahoitussummien yli kolminkertaistua.)

Näihin on helppo yhtyä.

Faktalaatikko

Euroopan tilintarkastustuomioistuin on vuonna 1977 perustettu riippumaton ulkoinen valvontaelin, jonka tehtävänä on parantaa EU:n tilivelvollisuutta ja avoimuutta sekä varmistaa unionin toimivan sääntöjensä ja periaatteidensa mukaisesti.

Selvitystä varten tuomioistuin tarkasteli EU:n komission ja jäsenmaiden ilmastorahoitusta 16 maassa. Lisäksi se teki kenttätutkimusmatkan Bangladeshiin, Indonesiaan, Tansaniaan ja Ugandaan. 

Selvitys EU climate finance in the context of external aid (pdf)