Blogi

Millaista on hyvä kummitoiminta?

Kehitysyhteistyöjärjestöjen kummilapsitoiminta on lisääntynyt viime vuosina. Samalla esimerkiksi sosiaalinen media on luonut uudenlaisia haasteita kummitoiminnalle.
Anna Latva-Pukkila
23.10.2014

Kummitoiminnan hyviä käytäntöjä ja ajankohtaisia haasteita pohdittiin 20. lokakuuta Kepassa kummijärjestöjen tapaamisessa.

Tällä hetkellä Kepalla on ainakin 40 jäsenjärjestöä, jotka harjoittavat kummitoimintaa. Joukossa on sekä pieniä ja paikallisia vapaaehtoisjärjestöjä että isoja, kansainvälisiä ammattilaisia. Lisäksi on kummijärjestöjä, jotka eivät ole Kepan jäseniä.

Kummityön etiikkaa on pohdittu järjestöjen kesken jo aikaisemminkin. Suomalaiset kummijärjestöt laativat yhteistyössä eettisen ohjeiston yli kymmenen vuotta sitten.

Ohjeisto löytyy vuonna 2005 julkaistusta Kaiken maailman kummit -oppaasta, ja tuolloin sen oli allekirjoittanut 14 järjestöä. Toiminnan lisäännyttyä myös uudet järjestöt ovat kiinnostuneet eettisistä ohjeista.

”Eettiset ohjeet ovat edelleen tärkeät, elleivät jopa entistäkin tärkeämmät”, painotti tilaisuudessa alustanut Interpedian Elsa Korhonen.

***

Eettisten ohjeiden mukaan kummitoiminnan tulisi pohjautua YK:n Lapsen oikeuksien sopimukseen. Järjestötapaamisessa kuitenkin todettiin, ettei ole itsestään selvää, että oikeusperustaisuus on huomioitu.

Pahimmillaan kummitoiminta voi aiheuttaa esimerkiksi eriarvoisuuden kokemuksia paikallisessa yhteisössä. Kirjeet saattavat nostattaa kateutta lasten keskuudessa - ilman jääminen voi olla pettymys ja kova kolaus itsetunnolle. Näistä syistä osa järjestöistä on rajoittanut kummipaketteja tai jopa kieltänyt henkilökohtaisten lahjojen lähettämisen kohdemaihin.

Monissa järjestöissä on painotettu viime vuosina yhteisökummiutta, eikä yksittäisiä kummilapsia välttämättä eettisistä syistä nimetä.

***

Vilkasta keskustelua herätti erityisesti viestinnän ja varainhankinnan eettisyys. Yhden lapsen tarina koskettaa ja motivoi lahjoittajia. Toisaalta on pohdittava kriittisesti, kuinka paljon yhden lapsen on avattava omaa elämäänsä saadakseen tukea.

Huomioidaanko mainonnassa ja toiminnassa ylipäänsä lapsen oikeus yksityisyyden suojaan? Lapsen yksityisyyttä voi turvata esimerkiksi vaihtamalla kummitarinoissa nimeä tai kuvaa.

Mainonnan ja viestinnän kielessä olisi hyvä korostaa lapsen oikeuksia ja välttää ajatusta hyväntekeväisyydestä. Monilla lahjoittajilla on vahva mielikuva, että kummilapsi on oma, ja lapsen tulisi olla kiitollinen ja tilivelvollinen kummille.

Kummijärjestöt ovat globaalikasvatuksen avulla halunneet tietoisesti purkaa ylhäältä alaspäin suuntautuvaa auttaja–autettava -suhdetta.

***

Sosiaalinen media on luonut aivan uudenlaisia haasteita kummitoiminnalle. Mitä tehdä, jos kummilapsi pyytää kaveriksi Facebookissa? Voiko yhteydenpidon sallia, kun täysi-ikäinen lapsi poistuu kummihankkeen piiristä?

Järjestöissä on pohdittu, voiko yhteystietoja välittää ja millaisia riskejä tähän sisältyy. Tilaisuudessa todettiin, että kummijärjestöillä olisi hyvä olla yhdessä sovitut toimintaperiaatteet tällaisiin tilanteisiin.

Järjestöt olivat yksimielisiä siitä, että kummitoiminnalla voi muuttaa maailmaa. Oman toiminnan kriittinen tarkastelu on olennaista toiminnan kehittämistä, ja siksi eettistä pohdintaa olisi tärkeää jatkaa vastaavanlaisissa vertaistapaamisissa. Kummitoiminnan eettiset ohjeet olisi paikallaan päivittää muun muassa sosiaalisen median osalta.

Päivitettyjä ohjeita odotellessa uudet järjestöt voivat ilmoittaa esimerkiksi omilla sivuillaan sitoutuvansa jo olemassa oleviin pelisääntöihin.