Blogi

Millaisen maailman sinä jättäisit lapsillesi?

Vuosituhattavoitteista sovittiin vuonna 2000 ja määränpääksi asetettiin vuosi 2015. Aikaa on siis alle tuhat päivää, eikä kaikkia tavoitteita tulla saavuttamaan.
Aino Pennanen
7.5.2013

Samaan aikaan uuden, vuonna 2015 voimaan astuvan kehitysagendan valmistelu on jo täydessä käynnissä. Kyse on siitä, millaisen globaalin muutoksen ohjelman kansainvälinen yhteisö luo tuleviksi pariksi kymmeneksi vuodeksi ja seuraavalle sukupolvelle.

Maailma näyttää hyvin toisenlaiselta kuin vuosituhannen alussa: haasteemme ovat  ilmasto-, talous- ja ruokakriisit ja tuntuu, että niistä on tullut ennemminkin pysyviä olotiloja kuin erityisiä yksittäisiä kriisejä.

Meitä on myös enemmän kuin koskaan aikaisemmin, ja maapallon kantokyvyn rajat tulevat vastaan tai ovat jo ylittyneet. Myös eriarvoisuus on lisääntynyt niin maiden sisällä kuin välilläkin. Äärimmäisessä rikkaudessa elävät ovat kasvattaneet pesäeroaan muihin ja äärimmäisessä köyhyydessä elää samaan aikaan joka viides.

***

Aikaa alkaa olla yhä vähemmän sille, että voimme varmistaa kestävän kehityksen olevan mahdollista seuraaville sukupolville.

Esimerkiksi vuonna 2015 globaalien päästöjen olisi viimeistään käännyttävä laskuun, jos haluamme pysyä alle turvallisena pidetyn kahden asteen ilmaston lämpenemisen. Todellisuus on kuitenkin karun kaukana tästä. Päästöt ovat tällä hetkellä historiallisen korkealla, ja esimerkiksi europarlamentti päätti hiljattain olla asettamatta saastuttamiselle hintaa.

Vaikka vuosituhattavoitteissa vannottiin muutosta myös esimerkiksi kansainvälisen kaupan rakenteisiin, talouden rakenteiden muutos ei ole edennyt toivotulla tavalla. Yhä edelleen maat ja yritykset kilpailevat kasvusta, siitä kuinka tavaroita ja palveluita sekä voittoa tuotetaan eniten. 

Globaaliin kumppanuuteen tähtäävä kahdeksas vuosituhattavoite oli myös ainoa, joka aikoinaan asetti tavoitteita myös rikkaille teollisuusmaille. Globaaleja haasteita ei mitenkään ratkaistakaan pelkästään kehitysyhteistyön ja kehitysmaille asetettavien tavoitteiden keinoin, vaan on luotava aidosti globaalit tavoitteet, joilla kiinnitetään huomiota myös esimerkiksi kulutus- ja tuotantotapoihin rikkaissa teollisuusmaissa sekä nousevissa talouksissa kuten Kiinassa.

Valtioiden lisäksi monikansallisten yritysten toiminnalla on  valtavat vaikutukset kehityksen suuntaan. Niinpä myös yksityinen sektori on sitoutettava vastuullisina toimijoina mukaan uuteen kehitysagendaan.

***

Vuosituhattavoitteita on kiitelty siitä, että ne ovat olleet konkreettisia ja tuoneet kehityskysymykset kansainväliselle agendalle aivan uudella tavalla. Tavoitteisiin viitataan kehityssuunnitelmissa ja niiden etenemistä seurataan. Myös taloudellisia resursseja on kanavoitu pohjoisesta etelään tavoitteiden toteuttamiseen uudella tavalla.

Toisaalta heikkoutena on nähty esimerkiksi se, että vuosituhattavoitteet jättävät katveeseen köyhyyden perussyihin ja rakenteisiin puuttumisen, tavoitteiden saavuttamisen varmistamiseksi ei ole sovittu vastuujärjestelmää eikä linkkejä esimerkiksi ihmisoikeuksiin tai kestävän kehityksen kolmen ulottuvuuden, sosiaalisen, ympäristöllisen ja taloudellisen kestävyyden, välillä ole vedetty.

Olemme ratkaisevan paikan edessä. Emme voi tyytyä päivittämään kehitystavoitteita vain köyhille maille, vaan tarvitsemme vahvan globaalin kestävän muutoksen agendan. Tämä sukupolvi myös päättää paljosta.

YK:n pääsihteeri Ban Ki-moonin nimittämän korkean tason paneelin on määrä antaa esityksensä uudesta kehitysagendasta toukokuun lopussa. Kansalaisyhteiskunta on muistuttanut paneelin jäseniä siitä, että heidän on tartuttava rohkeasti myös poliittisesti vaikeisiin, mutta samalla perustavanlaatuisiin ja ratkaiseviin kysymyksiin kuten maakaappauksiin, kaivannaisteollisuuteen, maapallon kantokyvyn rajoihin ja ihmisoikeuksiin.

Paneelin työlle on ladattu valtavasti odotuksia. Toisaalta se on vasta yksi puro monimutkaisessa Post 2015 -prosessissa. YK:n pääsihteeri laatii oman tekstinsä, ja lukuisat viralliset sekä epäviralliset työryhmät pohtivat samanaikaisesti kehitysagendaa.

Syyskuussa yleiskokous keskustelee asiasta, ja valtioiden välinen neuvottelu voi virallisesti alkaa. YK on konsultoinut kansalaisia poikkeuksellisen laajasti. Se, miten aidon osallistavaa tämä on ollut, ei ole vielä tiedossa.

Meillä jokaisella on kuitenkin  ainutlaatuinen mahdollisuus -sekä vastuu ja velvollisuus- olla puolustamassa kestävää tulevaisuutta. Millaisen tiekartan sinä antaisit lapsillesi ja lapsen lapsillesi?

Kirjoittaja on Kepan kehityspoliittinen asiantuntija.