Blogi

Mikrolainoituksen kääntöpuoli

Mikrolainat nousivat suuren yleisön tietoisuuteen viimeistään vuonna 2006, kun Grameen-pankki ja sitä vetänyt bangladeshilainen Muhammad Yunus saivat Nobelin rauhanpalkinnon.
Jukka Aronen
3.11.2010

Kiva.org ja muut helpot mikrolainoitusmenetelmät ovat nostaneet pienluottojen suosiota, ja niistä puhutaan uudenlaisena kehityksen kulmakivenä.

Viimeaikaiset intialaisten pienlainaajien itsemurhat ovat kuitenkin laittaneet mikrolainat uuteen valoon.

Kriitikkojen mukaan köyhille myönnettävien mikrolainojen korot ovat liian korkealla ja takaisinmaksua edellytetään liian pian, jopa heti ensimmäisen viikon jälkeen. Jotkut ajautuvat lainakierteeseen, eli joutuvat ottamaan lainaa maksaakseen edellisen lainan korkoja.

James Melik kirjoittaa aiheesta BBC:n sivuilla ja siteeraa mikrolainatoimintaa valvovan elimen johtajaa, joka toteaa, että Bangladeshissa peräti 60 prosenttia lainanottajista ottaa rahaa useammalta lähteeltä, ja harva ymmärtää, että takaisinmaksuun voi mennä niinkin kauan kuin 10 tai 20 vuotta.

Mikrolainakriitikkojen puheista tulee helposti mieleen globaalin finanssikriisin alkusyyt, eli se miten Yhdysvalloissa tyrkytettiin lainoja ihmisille, joiden takaisinmaksukyky tiedettiin jo ennalta heikoksi.

Bangladeshissa Yunusin vanavedessä alalle on uinut paljon ei-niin-solidaarisia pienlainoittajia. 

Tämä on tuttu tarina myös Yhdysvalloista, jossa asuntomarkkinoilla häärineet hämärälainoittajat yhdessä suurten rahoituslaitosten kanssa saivat aikaan kaaoksen, joka tulee IMF:n tuoreen arvion mukaan lähivuosina viemään ainakin 350 miljoonalta ihmiseltä työpaikan.