Järjestöarvioinnin tulosten julkistus veti eilen salin täyteen.
Kuva:
Auli Starck
Blogi

Mihin asti todisteet järjestöjen tuloksista riittävät?

Ulkoministeriö julkaisi eilen ensimmäisen järjestöarvioinnin tulokset, jotka todistavat, että järjestöjen kehitysyhteistyöllä on kustannustehokkaasti saatu aikaan monipuolisia tuloksia. Kuuleeko hallitus? Ja riittääkö tämä eduskunnalle, kun se käsittelee budjettia?
Auli Starck
16.9.2016

Ulkoministeriön teettämä arviointi ohjelmatukea saavien suomalaisten kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöstä nostaa esille selkeän ristiriidan: järjestöjen työllä saadaan aikaan arvokkaita ja monipuolisia tuloksia, mutta silti niiden tukea on leikattu rajusti.

Arviointi toteaa, että viimeaikaiset kehitysrahoitusleikkaukset ovat ”pakottaneet kansalaisjärjestöt vähentämään tai kokonaan lopettamaan hankkeita ja näin heikentämään ohjelmien myönteisiä tuloksia” ja suosittelee, että ”UM:n ja Suomen hallituksen tulisi lisätä kansalaisjärjestöjen ohjelmatukea. ”

Arviointi toteaa kansalaisjärjestöjen toiminnan myös kustannustehokkaaksi. Työn tehostaminen ei siis auta korvaamaan leikkausten tekemää aukkoa. Tämä tuli ilmi jo kesällä Kepan tekemässä selvityksessä kehitysyhteistyörahojen leikkausten vaikutuksista järjestöjen työhön.

Järjestöiltä vaaditaan jatkuvasti näyttöä tuloksista. Voikin pohtia, kuinka pitkälle nyt saadut todisteet kantavat? Ainakin seuraavat asiat opittiin nyt arvioinnin tuloksena:

1. Järjestöjen kehitysrahoitusleikkaukset olivat virhe. Ohjelmatuki on hyvä malli, jonka rahoitusta on lisättävä. Tämä tulisi eduskunnankin huomata, kun se päättää ensi vuoden budjetista.

2. Järjestöjen tekemä kehitysyhteistyö ei ole vain rahan siirtämistä Suomesta etelään. Se on kumppanuutta ja yhteistyötä, jota etelän kansalaisjärjestöt arvostavat, ja josta myös suomalaiset oppivat. Paikallisen kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen ja osaamisen jakaminen on osa järjestöjen kehitysyhteistyötä – ja voisi jatkossa olla sitä vielä vahvemmin.

3. Järjestöjen moninaisuus on tärkeää. Arviointi ei suosittele järjestöjen toiminnan rajaamista esimerkiksi tiettyihin maihin tai teemoihin, koska silloin menetettäisiin nykyinen yhteistyösuhteiden kirjo. Juuri pitkäkestoisella yhteistyöllä, kumppanuudella, on saatu aikaan tuloksia.

4. Ohjelmatuella pitää tukea järjestöjen tarjoamien palvelujen lisäksi myös kansalaisyhteiskunnan vaikuttamistyötä. Sitä tarvitaan niin Suomessa kuin kehitysmaissakin. Vaikuttamisessa ja vuoropuhelussa muiden toimijoiden kanssa suomalaisilla järjestöillä on paljon annettavaa.

5. Kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksia rajoitetaan yhä useammassa massa. Kansalaisyhteiskunnan tilan puolustamista ei voi jättää vain kansalaisjärjestöjen harteille, vaan tähän huolestuttavaan trendiin on syytä puuttua myös kaikessa muussa kehitysyhteistyössä ja -politiikassa.

6. Ohjelmatukea saavilla järjestöillä on toimivat tulosohjausmekanismit, joskin niitä on syytä kehittää edelleen. Tätä osaamista olisi hyvä jakaa muillekin – niin pienemmille järjestöille kuin kehitysmaissa toimiville yrityksillekin.

***

Arvioinnin hyviin tuloksiin eivät järjestötkään voi tuudittautua. Tarkoituksena ei ole nostaa esille vain järjestöjen hyvää työtä vaan auttaa myös kehittämään sitä.

On tärkeää pohtia myös sitä, miten tuoda tuloksia esiin ymmärrettävästi ja kiinnostavasti eri kohderyhmille: poliittisille päättäjille, rahoittajille ja suurelle yleisöille.

Monet järjestöt kaipaavat myös työrauhaa – loppujen lopuksi työtä tehdään kehitysmaiden haavoittuvimpien ryhmien takia eikä rahoittajia, ei edes suomalaisia veronmaksajia varten.

Nyt julkaistu raportti arvioi kuuden suomalaisjärjestön työtä sekä kaikkien 22 ohjelmatukea saavan järjestön tulosohjausta. 

Seuraava kakkosvaiheen raportti valmistunee alkuvuodesta ja kolmannen ja viimeisen vaiheen raporttia odotetaan ensi kesänä.

Arvioinnin tuloksia on tarkoitus käyttää ulkoministeriön myöntämän ohjelmatuen kehittämisessä. Aikataulusyistä tukimuotoa uudistetaan kuitenkin samaan aikaan arviointien kanssa ja uusi ohjelmatuen hakukierros ollaan avaamassa jo ennen tulosten lopullista varmistumista.