Blogi

Maailmanparannus saa odottaa?

Äskettäin eräs tuttavani palasi 20 vuoden poissaolon jälkeen Namibiaan. Matkalta palattuaan hän ensisanoikseen huudahti minulle, että kyllä oli upeaa nähdä miten maa oli kehittynyt näiden vuosien aikana. Tämä oli hyvä osoitus siitä, että kehitysmaissa tapahtuu paljon edistystä.
Ritva Semi
15.4.2015

Vahva osa tästä kehityksestä on varmasti kehitysyhteistyön avulla hankittua. Kehitysyhteistyön kautta on luotu osaamista ja kansainvälisten kontakteja, jotka edesauttavat kansalaisten hyvinvoinnin rakentamista, kauppaa, demokratiaa ihmisoikeuksia ja yhteiskunnallista rauhaa.

Suomen talous on alamäessä ja kansanedustajaehdokkaat ovat viimeviikkoina listanneet kohteita, joista voi leikata julkisia menoja. Näissä puheissa on vilahtanut kovin usein sanat: ”Maailmanparannus voi odottaa, on satsattava omaan väestöön."

Ratkaisu kuulostaa helpolta. Laitetaan maailmanparannus hyllylle odottamaan parempia aikoja! Sitä, milloin paremmat ajat koittavat, ei uskalleta arvioida.

Olen muutamia kertoja nähnyt dokumentin, joka kertoo 1950-luvun puolesta välistä, kun Unicefin viimeisemmät avustuspaketit tuotiin Suomeen. Dokumentissa kuvataan, kuinka syrjäseutujen lapset pääsevät kouluun, kun Unicefin paketista löytyy kaikille köyhän talon lapsille kenkiä. Tämä dokumentti on hyvin puhutteleva. Mitä filmin lapsille olisi tapahtunut, jos he eivät olisikaan päässeet kouluun?

Suomi on 60 vuodessa noussut köyhästä maasta hyvinvointivaltioksi. Olemme tehneet sen itse, mutta emme ilman kansainvälistä tukea. Olemme toimineet kansainvälisesti ja rakentaneet kansainvälisiä kontakteja.

Kehitysyhteistyömäärärahoista leikkaaminen on yleisöystävällinen esitys. On helppoa saada ihmiset ajattelemaan, että kun ei auteta kehitysmaan ihmisiä, omat terveyspalveluni, sosiaalipalveluni, eläkkeeni ynnä muut pysyvät kunnossa. Näinhän se ei tapahdu.

Samoin tässä pohdinnassa unohtuu helposti, miten kehitysyhteistyön leikkaukset vaikuttavat kansainvälisesti. Ne vaikuttavat Suomen asemaan esimerkiksi YK:ssa. Samalla unohtuu myös se, miten kehitysyhteistyön kautta rakennetaan ja ylläpidetään maailmanrauhaa.

Haluaisin, että puhutaan kehitysyhteistyön laadusta ennemmin kuin leikkauslistoista. Niillä vähillä voimavaroilla, joita Suomi laittaa kehitysyhteistyöhön, on saatava enemmän ja parempaa aikaiseksi. On keskityttävä siihen, missä Suomella on eniten annettavaa ja osaamista. On huolehdittava siitä, että kehitysyhteistyötä toteutetaan niin, että omistajuus on vastaanottajamaassa. Kotona kirjoituspöydän edessä saanut huimat ideat eivät ehkä ole paras tapa aloittaa kehitysyhteistyötä.

Vanha sanonta ”köyhällä ei ole varaa ostaa huonoa” pätee myös kehitysyhteistyössä. Kehitysmaille on annettava parasta osaamistamme. Köyhänä maana Suomen on tehtävä työnsä laadukkaasti ja tehokkaasti.

Lue myös jäsenblogista teksti "Koulutus kehitysyhteistyön painopisteeksi".

Kirjoittaja on Kepan varapuheenjohtaja. Kepan hallituksen jäsenet edustavat Kepan jäsenjärjestöjä.