Blogi

Maailma kuntoon!

Eduskuntavaalit on käyty ja kansa on puhunut. Oppositiopuolueet jyräsivät, joten viesti kansalta oli selvä: haluamme muutosta! Sen jälkeen menee vaikeammaksi. Mitä tai mistä kansa on puhunut ja millaista muutosta halutaan?
Timo Lappalainen
24.4.2015

Äänestäjän eteen maalattiin kuva Suomesta paikkana, jossa rakennus- tai korjaustyöt on pantava käyntiin vauhdilla. Rakennetaan tulevaisuuden Suomea, Suomi kuntoon, korjausliike, rohkeus rakentaa Suomea, jälleenrakennetaan hyvinvointivaltio ja niin edelleen. Uhkakuvat tulevaisuudesta rakensivat näiden vaalien suuren tarinan: kuilun partaalla keikkuva Suomi-neito on pelastettava.

Vaalien käsikirjoituksessa marssitettiin ratkaiseviksi tekijöiksi taloudenhoito ja turvallisuus: leivästä ja lämmöstähän tässä on kysymys. Maslowin ajatus ihmisen perustarpeista tarjoaa yksinkertaisuudessaan rautaisen lähtökohdan sille, mitkä aiheet ja lupaukset puhuttelevat.

Vaaliväittelyjen aikana epämiellyttävä tuntemus lähti liikkeelle syvällä mielen sopukoissa. Vaalituloksen ratkettua ja suurten puolueiden puheenjohtajien puheiden jälkeen uni ei tullut silmään. Eikö Suomen kuntoon laittaminen puhuttele, kun niin moni pitkäaikaistyötön miettii elämänsä mielekkyyttä tai niin moni vanhus kokee yksinäisten päivien sarjatulen musertavuuden?

Vaalien aiheet ja käydyt keskustelut toivat vähän eväitä talouslukujen ja sosiaalisen eriarvoisuuden takana oleviin arvoihin, yhteiskunnan koossapitäviin peruspilareihin. Suuret menoleikkaukset, viennin kasvattaminen ja pohjoismainen sotilaallinen yhteistyö ovat toki jonkinlaisia vastauksia toimittajien peräänkuuluttamiin konkreettisiin toimiin, mutta tarjoavat vähän tietoa siitä ihannemaailmasta, jossa Suomella on oma vastuunsa ja paikkansa.

* * *

Käynnissä oleva yhteiskuntasopimus -projekti voisi äkkiseltään kuulostaa hallituksen julistukselta, jossa peräänkuulutetaan yhteisvastuuta, yhteen hiileen puhaltamista vaikeina aikoina, syrjityistä ja vaikeassa elämäntilanteessa olevista huolehtimista ja jopa suomalaisten vastuuta maailmassa, jossa valtioiden rajat ovat muuttumassa yhä merkityksettömämmiksi. Sopimus taitaa kuitenkin olla, ainoastaan sekoitus työmarkkinajärjestöjen tahtotilojen kuvausta ja työelämään liittyviä sitoumuksia. On siis toivottava, että uuden hallituksen lyhyeksi povattu ohjelma strategisine tavoitteineen sisältää riittävän laajan esikappaleen, jossa arvot ja Suomen tavoittelema maailma on selvästi sanottu.

On tietysti totta, että kansallisissa vaaleissa puhutaan kansallisista aiheista ja haetaan maassa vallitseviin epäkohtiin ratkaisuja. Samaan aikaan on tunnustettava, ettei yksikään valtio tai kansakunta elä eristyksissä tai irrallaan naapureistaan ja koko kansainvälisestä yhteisöstä. Keskinäisriippuvuus on lisääntynyt kaikilla mahdollisilla tasoilla: kulttuurit, kauppa, ihmisten liikehdintä ja kanssakäyminen eivät pysähdy raja-aitoihin.

Ilmastonmuutos ja sen torjunta, taloudelliset kytkökset, finanssialan heilahtelut, konfliktit ja niiden synnyttämät pakolaisvirrat s vaikuttavat meihin kaikkiin. Vienti vetää parhaiten huolehtiessamme omalta osaltamme siitä, että yhteiskunnalliset olot Suomen ulkopuolella ovat vakaat, äärimmäinen köyhyys vähenee ja mahdollisimman monesta kehitysmaasta tuleekin kauppakumppanimme.

Myös parasta maahanmuutto- ja pakolaispolitiikkaa on panostaa kehitysyhteistyöhön, joka yhtenä - joskaan ei ainoana - työvälineenä auttaa kehittämään niitä yhteiskuntia, jotka eivät tällä hetkellä anna ihmisarvoisen elämän edellytyksiä kansalaisilleen. Suomi voi harjoittaa erinomaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, kun se osaltaan painostaa EU:ta olemaan aktiivinen veroparatiisien sulkemiselle niin, että kehittyvät maat saavat niille kuuluvat verotulot oman maansa kehittämiseen.

* * *

On sanottu ja tunnustettu, että kehitysyhteistyö on pitkän juoksun laji. Se ei poista yksin äärimmäisen köyhyyden ja eriarvoisuuden syitä: niihin on olemassa paljon muitakin keinoja. Kehitysyhteistyöllä voidaan kuitenkin kohdata akuutti inhimillinen hätä ja lievittää äärimmäisen köyhyyden aiheuttamaa kärsimystä, kuten nälänhätiä, kodittomuutta tai sairauksia.

Kehitysyhteistyöllä on suomalaisten keskuudessa laaja tuki. Järjestöjen kautta sadattuhannet suomalaiset tuovat vapaaehtoistyöllään ja antamillaan varoilla oman tärkeän panoksensa paremman maailman rakentamiseen. Se on upea osoitus siitä, että kyllä Suomessa vielä kuullaan kutsu käytännön yhteisvastuun kantamiseen yli kansallisten rajojen. Kepa ry, aiemmin Kehitysyhteistyön palvelukeskuksena tunnettu kehitysjärjestöjen yhteistyö- ja kattojärjestö täyttää tänään kolmekymmentä vuotta. Se on yhdessä yli kolmensadan jäsenjärjestönsä kanssa muokannut suomalaista asenne- ja mielipideilmastoa tunnustamaan vastuunsa myös kaukana olevista.

On sanottu, että ihmisen todellinen luonto paljastuu vasta tosipaikan tullen, yleensä hädän hetkellä. Uskon, että täsmälleen sama pätee myös kansakuntiin ja valtioihin: tiukan paikan tullen katsotaan, mitkä ovat meidän yhteiskuntamme todelliset arvot, joiden perusteella vaikeita päätöksiä tehdään. Uskon myös, että sitoutumalla pitkäjänteiseen kansainväliseen yhteistyöhön Suomi tulee lopulta voittamaan. Pannaan maailma kuntoon!