Blogi

Lopetetaan koko kehitysyhteistyö?

Viime viikolla kuuntelin kahta emeritus suurlähettilästä ja heidän näkemyksiään kehitysyhteistyöstä. Toinen heistä kertoi huonoja kokemuksia kehitysyhteistyön tuloksellisuudesta. Loppupäätelmissään hän totesi, että kehitysyhteistyö on varsin tuloksetonta. Toinen suurlähettiläs taas keskittyi kertomaan kehitysyhteistyön onnistumisista. Hän pohti myös sitä, miten pitäisi toimia, jotta onnistuttaisiin vielä paremmin. Kuvio oli mielenkiintoinen. Itse näen, että suurlähettiläällä on oma roolinsa siinä, miten hänen asemamaassaan suomalaiset kehitysyhteistyöntekijät toimivat ja miten he saavat tuloksia aikaiseksi.
Ritva Semi
10.2.2015

Kehitysyhteistyössä yksi moitteen aihe on, että kehitysmaan eliitti ja hallinto vetää kehitysyhteistyöhankkeissa niin sanotusti kotiinpäin. Tiet pitää korjata päättäjien asuntojen ympäriltä tai talot, koulut ja kaivot rakentaa päättäjien vaalipiiriin. Kehitysmaan päättäjät haluavat hankkeita, jotka näkyvät ja joista lehdistö on kiinnostunut. Totta, mutta eroaako tämä jotenkin siitä miten toimimme täällä kotona?

Toinen ajankohtainen kehityspoliittinen keskustelu käydään eduskuntavaalien tiimoilta. Ainakin yksi puolue on valmis lopettamaan koko kehitysyhteistyön. Näin ainakin tulkitsin, koska puolueen edustaja totesi, että kehitysyhteistyöstä voi säästää miljardin. Summa on kuitenkin sama, jonka Suomi toimintaan ylipäänsä käyttää. Puolueen edustaja ei siis sanonut, että kehitysyhteistyö pitää lopettaa, vaan että siitä voi säästää koko siihen käytetyn summan!  Tahallista vai tahatonta epäselvää viestintää?

Kaikessa politiikassa, kaikessa tekemisessä, on tärkeää arvioida tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta. Niin täällä kotona kuin työssä, jota teemme maailmalla. Kehitysyhteistyön tarpeen on aina lähdettävä kohdemaasta ja toimijoiden ja tekijöiden on pääasiassa löydyttävä sieltä. Suomessa kirjoituspöydän ääressä saatu briljantti kehitysyhteistyöidea ei toimi, jos ei ole tuntemusta kohdemaasta, kulttuurista luonnosta ja yhteisöistä.

Enempi innokasta kuin älykästä -periaate ei toimi kehitysyhteistyössä, mutta ei myöskään politiikassa. Kun sanotaan, että kehitysyhteistyön voi lopettaa, niin onko tullut pohdittua mitä se merkitsee Suomen asemalle YK:ssa, Euroopan Unionissa, erilaisilla kansainvälisillä foorumeilla ja kansainvälisessä politiikassa?

Suomi ja suomalaiset lapset saivat Unicefin apua vielä 1950-luvun alkupuolella, jotta he voisivat aloittaa koulun ja että perheissä olisi ollut vaatetta ja ruokaa. Tuo kehitysapu oli tuolloin meille tarpeen. Nyt se on tarpeen miljoonille muille maailman lapsille.

Suomen on kannettava oma osuutensa kansainvälisillä foorumeilla. Suomen on panostettava myös kehitysyhteistyöhön. Tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden kaikessa politiikassa, kehitysyhteistyössäkin, on oltava toiminnan painopiste.