Gaddafi vaikutti öljyrahoillaan monen maan politiikkaan ja vastasi 15 prosentista Afrikan unionin jäseniltään saamista tuloista.
Kuva:
The Globe and Mail
Blogi

Libyan öljyn uusjako alkaa

Koska valtamediassa on ollut niin vähän kirjoittelua siitä, mitä tapahtuu Libyan öljylle (ja maakaasulle), kun Gaddafi on kaatunut, pieni tilannekatsaus lienee paikallaan.
Jukka Aronen
24.8.2011

Kuten kaikki tiedämme, läntisten teollisuusmaiden kiinnostus diktaattorin nopeaan kaatoon johtui inhimillisten syiden lisäksi siitä, että Libyan öljyntuotannon häiriytyminen vaikeuttaa elämää länsimaissa. Libya ei ole maailman suurin öljyntuottaja (vasta 12. suurin öljynviejä), mutta sen öljy on poikkeuksellisen laadukasta ja sille on suuri kysyntä Euroopassa.

Koska vanhat öljydiilit on tehty Gaddafin kanssa, nyt on edessä öljyn uusjako. Ei liene yllättävää, että jaossa ovat vahvoilla sotilasoperaation kärjessä olleet Italia, Ranska ja Britannia.

Itse asiassa samalla hetkellä kun kapinalliset tunkeutuivat Tripoliin neljä päivää sitten, Italian valtiollisen energiayhtiön ENIn teknikot työnnettiin lentokoneeseen ja Libyaan starttaamaan uudelleen sodan vuoksi keskeytynyttä tuotantoa. ENI on myös vahvoilla, kun vanhoja sopimuksia tarkastellaan uudelleen.

Italia on joutunut koko konfliktin ajan istumaan kahdella tuolilla juuri öljyn takia. Toisaalta sen on pitänyt pitää matalaa profiilia länsikoalitiossa siltä varalta, että Gaddafi jäisikin valtaan. Samalla on lavasteiden takana neuvoteltu kapinallisten kanssa energiasopimusten jatkosta. Italialla on ollut eniten hävittävää, koska se on kaikkein riippuvaisin Libyan öljystä ja maakaasusta.

Myös Ranskan panostus kannatti. Se tunnusti kapinallishallinnon ensimmäisenä länsivaltana, ja juuri Ranskaa on pidetty kapinallisten tärkeimpänä suojelijana. Tätä myöten Ranskan valtiollinen öljy-yhtiö Total kuuluukin operaation suurin voittajiin ja saanee hyvän siivun öljykentistä.

Britannia ei jäänyt juurikaan Ranskan jalkoihin vastustaessaan Gaddafia. Britannian painolastina on kuitenkin se, että maa tunnusti kapinallishallinnon Libyan edustajaksi vasta niinkin myöhään kuin heinäkuun lopulla. Brittiläisille on joka tapauksessa tulossa öljysopimuksia palkkioksi esimerkiksi siitä, että maa painosti YK:ta hyväksymään lentokieltomandaatin.

Kapinallishallinnolla ei ole edes teoriassa muuta vaihtoehtoa kuin pelata öljyt ulkovaltojen käsiin, sillä maalla ei ole omaa energia-alan osaamista. Näin on aina ollut. Ilman ulkomaalaisia tuotanto kuivuisi, samoin kuin Libyan omat tulot.

Nyt vaan odotellaan, että sota loppuisi ja kapinalliset saisivat rivinsä järjestykseen.

***

Sodan päättymistä odotellessa voi vaikka tutustua hienoon karttaan, josta näkee, mihin kaikkeen Gaddafi öljyvaroja käytti. Yhtenä hyötyjänä oli Afrikan unioni, josta Gaddafi - kuninkaiden kuningas - halusi kehittää Afrikan yhdysvallat.

Uusi Libyan hallinto tuskin jatkaa Gaddafin linjaa.

Olisi kaiken kaikkiaan ikävää, jos resurssikirous veisi maan Nigeria-tyyliseen "vedä välistä minkä voit" -hallintoon. Mieluummin näkisi Libyan saavuttavan yhtä hyvän aseman ulkomaisten yritysten kanssa kuin Botswana, joka on saanut timanteistaan harvinaisen reilun korvauksen.

Botswanassa tulotkin on kaiken kukkuraksi tilitetty pääosin oman kansan hyödyksi eikä valtaapitävien syviin taskuihin.