Neljä miestä tentattavana lahjoitusten verovähennysoikeudesta.
Kuva:
Petteri Niskanen
Blogi

Lahjoitusten verovähennykset - iso pala pohdittavaksi

Lahjoitusten verovähennysoikeus puhuttaa. Vastuullinen Lahjoittaminen ry:n eilisessä seminaarissa pohdittiin verovähennysoikeuden mahdollisuuksia - ja etenkin ongelmakohtia.
Anna-Sofia Joro
6.9.2012

VaLan Lahjoittajatutkimus 2011 osoittaa, että kolmasosa suomalaisista ilmoittaa lahjoittavansa satunnaisesti rahaa keräyksiin ja yli puoli miljoonaa tukee järjestöjä säännöllisesti. Joka viides tukija lisäisi lahjoituksia, jos niistä saisi verovähennyksen. Ei ihme, että järjestöt kokevat vähennysoikeuden parhaaksi tavaksi kehittää yksityistä varainhankintaa.

Erityisasiantuntija Ilkka Lahti valtiovarainministeriöstä esitteli valtion virallisen kannan - jossa painottuivat ongelmakohdat. Nykytilanteessa tuloverolain vahvana pääsääntönä on, että vähennyskelpoisia ovat vain veronalaisen tulon hankkimiseen liittyvät kulut.

Poikkeus on luonnollisten henkilöiden lahjoitusvähennys yliopistoille vuosina 2009-2012 sekä yhteisöjen vähennysoikeus tiedettä, taidetta tai suomalaista kulttuuriperinnettä edistävään tarkoitukseen.

Lahti muistutti, että Suomessa vähennysoikeutta on jo testattu. Vuonna 1943 oikeus asetettiin palvelemaan sodanaikaisia tarpeita ja se laajennettiin myöhemmin tieteeseen ja taiteeseen, kulttuuriperinteeseen, kehitysyhteistyöhön ja humanitaariseen avustustoimintaan. Oikeus poistettiin 1980-luvulla kokonaisverouudistuksessa, jonka tavoitteena oli neutraalimpi ja yksinkertaisempi verojärjestelmä. Lahjoitusten määrä romahti.

Ongelmakohtia verovähennysoikeus-vyyhdissä tuntuu riittävän. Ensinnä Lahti totesi vähennysoikeuden sotivan verotuksen perusperiaatteita vastaan, sillä se olisi iso poikkeama laajasta veropohjasta.

Toinen tärkeä ongelma on moraalista laatua. Yleishyödyllisen toiminnan tukeminen kuuluu henkilökohtaisiin valintoihin, eikä ole perusteita sille, miksi muiden veronmaksajien tulisi osallistua lahjan antamiseen verojärjestelmän kautta. Jonkun mielestä eläinsuojelu voi olla mitä parasta yleishyödyllistä toimintaa, mutta turkistarhaaja tuskin haluaa tukea sitä - tai ateisti uskonnollista järjestöä. Kuka päättää, mitä tuetaan?

Ongelmista suurimpana Lahti piti vähennysoikeuden rajaamista ja hallittavuutta. Vähennysoikeutta ei voitaisi rajata Suomeen, vaan se koskisi kaikkia ETA-jäsenvaltioissa toimivia järjestöjä. Tällä hetkellä vähennyskelpoisten yhteisöjen listalla on 250 nimeä. Kaikkien osapuolten hallinnollinen taakka kasvaisi huimasti, jos lista kasvaisi noin 20 000 yhdistyksellä.

Keskeinen kysymys on, vaikuttaisiko vähennysoikeus järjestöjen muun julkisen tuen määrään ja kohdistuisiko tuki nykyistä enemmän suuriin yhdistyksiin pienten kärsiessä. Raha ei kasva puussa ja verovähennysoikeus on aina jostain muualta pois, Lahti korosti moneen otteeseen. On siis pohdittava, halutaanko ja voidaanko kolmannen sektorin julkista tukea ylipäänsä lisätä ja miten taata tasapuolisuus järjestökentällä.

Hallitusohjelma sanelee, mitä tuleman pitää. Yliopistoille tehtävien lahjoitusten verovähennysoikeutta jatketaan vuoden 2012 loppuun. Lahjoitusvähennyksen soveltamisalaa ei laajenneta nykyisestä, mutta hallitus toimii yleishyödyllisten yhteisöjen verovapauden säilyttämiseksi nykymuodossaan.

Osallistujien joukosta kysyttiin, eikö nykyinen systeemi kohtele epätasa-arvoisesti kolmannen sektorin toimijoita, kun tiettyjen yhteisöjen vähennysoikeuksia jatketaan. Oikeus pitäisi olla joko kaikilla tai ei kellään. Lahti muistutti, että yliopistojen oikeus päättyy vuoden lopussa mutta myönsi järjestöjen olevan oikeassa. Systeemi on eriarvoinen.

***

Keskustelu jatkui VaLan puheenjohtaja Tiina Saukon vetämässä asiantuntijapaneelissa. Keskustelemaan pääsivät valtiovarainministeriön erityisasiantuntija Ilkka Lahden lisäksi Lahjoitukset kasvuun verovähennyksin -raportin tekoon osallistunut Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen projektijohtaja Timo Nikinmaa, varainhankintajohtaja Jyri Tawast Aalto-yliopistosta sekä asianajaja Teppo Laine Legistum Oy:stä.

Nikinmaa toi esiin, että jonkinlainen verovarojen ja lahjoitusten kombinaatio on käytössä kaikkialla, maantieteellisin painotuseroin. Viime aikoina Euroopassa on keskusteltu kolmannen sektorin lahjoitusten lisäämisestä. Tosin tällä hetkellä kaikki, mikä vähentää julkisen sektorin verotuloja, on hankala asia.

Nikinmaan mukaan rahasumma ei välttämättä ole vakio yhteiskunnassa. "Jos ihmiset saavat päättää mihin raha kohdentuu, niin halu lahjoittaa voi kasvaa. Osa verovaroin tehtävän edustuksellisen lahjoituksen potista voitaisiin antaa suoraan ihmisten käytettäväksi."

Myös Aalto-yliopiston Jyri Tawastin mukaan rahan kohdentaminen muuttuu yhteiskunnan arvojen mukaan, ja lahjoitushan voi olla paljon muutakin kuin rahaa. Verovähennysoikeus on ollut Aalto-yliopistolle hyvin voimakas vipuvarsi saada lahjoituksia.

"Kannatamme verovähennysoikeutta ja suosisin sitä kaikille muillekin instansseille. Varainhankinta on ammattilaisten työtä, ja saamisen ja pyytämisen kulttuurin kehittämiseen pitäisi panostaa", Tawast kannusti.

Asianajaja Teppo Laineen näkökulmasta verovähennysoikeus on monisyinen vyyhti. Kaikkien pitäisi olla samalla viivalla, mikä ei tällä hetkellä toteudu: "Nykyinen puolitien ratkaisu on kestämätön."

"Lahjoituksilla on myös tapana keskittyä hittituotteisiin. Toiminnalliset järjestöt eivät ole niin hyviä rahankerääjiä, mistä syystä toiminnan määrään sidottu valtion tuki on tärkeää", Laine muistutti. Hänen mielestään vähennysoikeutta voitaisiin laajentaa, mutta se vaatii perinpohjaista selvitystyötä.

***

Verovähennysoikeuden mallia haettaessa katsetta ei välttämättä kannata kääntää länsinaapuriin. Ruotsissa on vuoden alusta otettu käyttöön verovähennysoikeus, jossa yksityinen henkilö voi saada verovähennyksen pienemmistäkin lahjoituksista. Mutta mallissa on paljon puutteita. Frivilligorganisationernas Insamlingsrådin pääsihteeri Christine von Sydow kertoi puheenvuorossaan, että malli on jäykkä, kallis, hallinnollisesti kuormittava ja epätasa-arvoinen järjestöjen välillä - eli kehitettävää riittää itse kullakin.

Lisätietoja: