vihanneskauppa Maputo
Verohallinto valvoo Mosambikissa entistä tarkemmin pieniä yrityksiä, samalla kun isot välttyvät tarkemmalta syyniltä. Kuva Maputon keskustorin vihannesosastolta.
Kuva: Leopoldino Jeronimo Kepa

Kuka maksaa verot Mosambikissa?

Verotulot ovat kehityksen edellytys, siitä ovat useimmat nykyään samaa mieltä. Ei ole kuitenkaan aivan sama, mistä verotulot kerätään.
Lyydia Kilpi
30.11.2016

Nykyään on yleisesti hyväksyttyä, että verotulot ovat kehityksen edellytys. Kestävän kehityksen Agenda 2030 -ohjelma ja Suomen kehityspolitiikka painottavat kehitysmaiden veronkantokyvyn vahvistamista. Ilman verotuloja maiden on mahdotonta tarjota julkisia palveluja, parantaa infrastruktuuria, vähentää eriarvoisuutta ja irtautua kehitysyhteistyöstä. 

Ei ole kuitenkaan aivan sama, mistä verotulot kerätään, kuten kävi kouriintuntuvasti ilmi hiljattaisella matkallani Mosambikiin. Veronkantokykyä vahvistavassa kehitysyhteistyössä kumppanimaiden on oltava tarkkoja siitä, että veropolitiikkaa tehdään avoimesti, ja ettei taakka kolahda köyhimpien maksettavaksi. 

Mosambikin viime vuosien talouskasvua on ajanut kaivos- ja kaasuteollisuus. Huikeat luonnonvarat ovat houkutelleet köyhään maahan suuria sijoituksia. Sijoitusten takana ovat usein suuret monikansalliset yritykset, kuten italialainen ENI, amerikkalainen Anadarko ja brasilialainen Vale.

Monikansallisten yritysten toimintaan liittyy korkea riski voittojen siirtämisestä keinotekoisin järjestelyin alhaisen verotuksen maihin.  

***

Aggressiivisen verosuunnittelun laajuudesta Mosambikissa ei ole luotettavaa tietoa, mutta kansalaisjärjestöt ovat osoittaneet, että esimerkiksi kaivosyhtiö Kenmare on vältellyt veroja sijoittumalla veroparatiiseihin. Se nauttii lisäksi laajoista veroeduista.      

Mosambikia rahoittavat kumppanimaat, kuten Iso-Britannia ja Norja, tukevat maan verohallintoa yhteisen rahaston kautta. Ohjelman vuosiarviossa todetaan, ettei suuriin monikansallisiin yrityksiin tehdä riittävästi verotarkastuksia. Näin on siitä huolimatta, että näitä yrityksiä on vain kourallinen ja ne ovat suurimpia veronmaksajia.

Olisi verrattain helppoa ja luultavasti varsin tuottoisaa varmistaa, että ne maksavat veronsa oikein. Ennusteiden mukaan tulevaisuudessa jopa 80 prosenttia Mosambikin verotuloista on peräisin luonnonvaroista, etenkin kaasusta. 

***

Niin kumppanimaiden kuin kansalaisjärjestöjenkin edustajat myöntävät, että Mosambikin poliittisen eliitin kytkökset liiketoimintaan vaikuttavat haluttomuuteen tarkastella suuryritysten verojärjestelyjä lähemmin.

Monet poliitikot hyötyvät henkilökohtaisesti sijoituksista, joten heillä ei ole intressiä varmistaa, että yritykset jäävät kiinni esimerkiksi hintojen vääristelystä konserninsisäisessä kaupassa.

Ongelmana eivät ole niinkään lait, vaan niiden toimeenpano. 

Ulkomaisia sijoittajia suositaan myös suorin veroeduin. Erikoistalousalueille sijoittavat vapautuvat yhteisöverosta jopa kymmeneksi vuodeksi. Lähes puolet Mosambikin sähköntuotannosta käyttävä Mozalin alumiinitehdas on kerännyt osakseen runsaasti kritiikkiä, sillä se nauttii reiluista verohelpotuksista.

Esimerkiksi Maailmanpankki on vuosikausia myös kannustanut hallitusta houkuttelemaan sijoituksia veroeduilla. Tutkimus on kuitenkin osoittanut, että veroaste on yrityksen sijoituspäätökseen vaikuttavien tekijöiden listalla häntäpäässä. 

***

Samalla kun ulkomaisille sijoittajille tehdään verojen välttäminen helpoksi, on veronmaksu tehty hankalaksi pienemmille kotimaisille yrityksille. Verolakien noudattaminen Mosambikissa vaatii osaamista ja vaivannäköä.

Suuret yritykset palkkaavat konsultteja hoitamaan veroasiansa. Pienille ja keskisuurille virallisen talouden piirissä toimiville yrityksille monimutkaisen verojärjestelmän noudattaminen tulee suhteessa kalliimmaksi. Verohallinto on alkanut valvoa entistä tarkemmin näitä pieniä yrityksiä, samalla kun isot välttyvät tarkemmalta syyniltä. 

Ulkomaisten sijoittajien etu ajaa usein myös kansalaisten edun edelle. Energiasyöppö Mozalin alumiinitehdas maksaa sähköstä murto-osan siitä, mitä tavalliset mosambikilaiset. Tai siis ne noin 30 prosenttia mosambikilaisista, joilla on ylipäätään sähköä saatavilla.

Samalla kansalaiset maksavat sähkölaskun yhteydessä kaupungin puhtaanapitoon tarkoitettua veroa – asuivatpa he sitten kaupungissa tai eivät. 

***

Kansalaiset joutuvat lopulta maksajiksi, kun taloudella menee huonosti. Mosambikia piinaa tällä hetkellä velkakriisi, joka johtuu suurelta osin valtion laittomasti takaamista salaisista lainoista.

Tilanne on johtanut siihen, että avunantajat ovat jäädyttäneet budjettituen ja valuutta meticalin arvo on syöksynyt. Tuontiriippuvaiselle Mosambikille tämä tarkoittaa, että monet peruselintarvikkeet ja polttoaine ovat kallistuneet huomattavasti. 

***

Käteen tästä kaikesta jää vanha opetus: yksi ratkaisu ei toimi kaikkialla. Verotus on politiikkaa, joten siihen liittyvät päätökset on valmisteltava avoimesti ja osallistavasti. Päätösten toimeenpanoa ja verorahojen käyttöä on kansalaisten pystyttävä seuraamaan.

Tehokas ja osaava verohallinto ei yksin riitä turvaamaan oikeusvaltioperiaatteiden toteutumista. Veropolitiikalla voidaan vähentää köyhyyttä, mutta yhtä lailla sillä voidaan ylläpitää vallitsevaa eriarvoisuutta.

Tämä kumppaneidenkin on hyvä muistaa, kun ne tukevat kehitysmaita keräämään enemmän veroja.

Demokratian ja kansalaisyhteiskunnan vahvistumista on vaikeampi mitata kuin kerättyjä verometicaleja, mutta kestävä kehitys edellyttää molempia.